Minä olen Lapinas. Synnyin paikassa, jota ihmiset kutsuvat kaatopaikaksi. Se ei ollut kaunis paikka, mutta se oli minun ensimmäinen kotini. Äitini teki meille pesän putkeen, missä olimme suojassa. Siellä minä ja sisarukseni kasvoimme, opimme liikkumaan ja tutkimaan maailmaa. Kun kasvoimme vähän isommiksi, aloimme juosta ympäriinsä – ehkä liiankin rohkeasti. Se on hyvin vaarallista pienille, uteliaille pennuille jotka voivat jäädä auton alle.
Onneksi meistä ilmoitettiin tarhalle, ja he tulivat paikalle ansoineen. Olimme näet niin villiintyneitä, että emme tulleet lähellekkään ihmisiä. Ansa oli ainoa tapa saada meidät turvaan. Kolme meistä saatiin kiinni, ja minä olin yksi heistä. Osa oli kuitenkin liian epäluuloisia, ja neljä sisarustani elää yhä metsässä kaatopaikan lähellä. Heitä on vaikeampi saada kiinni, koska työntekijät ruokkivat heitä, eikä heidän tarvitse tulla ansojen lähelle.
Minä olen hyvin arka koira. Uudet asiat pelottavat minua helposti. Tarvitsen ihmisen, joka ymmärtää minua – sellaisen, jolla on kokemusta ja paljon tietoa herkkien koirien kanssa elämisestä. Minun kanssani kaikki tapahtuu hitaasti. Todella hitaasti. Oikotietä onneen ei ole, vaikka joskus niitäkin ihmeitä tapahtuu, että kotioloissa koira avautuukin hyvinkin pian.
Hihnassa kävely on minulle vielä suuri haaste. Se saa minut paniikkiin. En tarkoita pahaa, minä vain pelkään. Minun kanssani tarvitaan päivittäistä harjoittelua, kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Paljon kärsivällisyyttä. Tarhalla on jo tehty paljon minun kesyttämiseksi, mutta sen on hyvin hidasta kun on niin paljon puuhaa ja kanssani ei voida työskennellä niin paljon kuin haluttaisiin.
Kaltaiseni koiran on käytännössä mahdotonta löytää kotia Liettuasta. Siksi laitankin kaiken toivoni siihen, että joku siellä ruudun takana olisi valmis ottamaan haasteen vastaan ja aloittamaan elämän pituisen matkan kanssani. Olisi turvani ja kotini. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
