Olen saanut oman kodin 04.2022 ♥
Suklaanruskeat surulliset silmät, iso musta nenänpää ja nallekarhumaiset tuulessa lepattavat korvat. Se olen minä, Lara.
Päädyin tänne tarhalle, sillä entinen omistajani ei enää pystynyt –tai pikemminkin ei halunnut– pitää minusta huolta. Hoitajieni mukaan minut tuotiin tarhalle todella surullisista olosuhteista. Sellaisista, missä kenenkään koiran ei tulisi joutua elämään.
Juuri tarhalle tultuani katseeni oli kuulemma ihan lohduttoman surullinen. Olin todella vaisu ja varovainen, melkein jopa apaattinen. Päiviä ja viikkoja kuitenkin kului, ja mitä enemmän aloin tuntemaan tarhaa kodikseni, sitä eloisammaksi katseeni ja olemukseni hiljalleen muuttui. Nykyään hoitajani sanovatkin, että olen aivan eri koira kuin tullessani. –Ja niinhän minä tavallaan olenkin, sillä tarhan työntekijöiden uskomaton työ ja huolehtiminen ovat saaneet elämänilon pilkkeen palaamaan takaisin silmiini.
Luonteeltani olen kerrassaan valloittava persoona. Hoitajani kuvailevat minua älykkääksi, ystävälliseksi, lempeäksi ja äärimmäisen viisaaksi koiraksi. Olen myös ihka elävä 40 kg painava halinalle, sillä rakaaastan yli kaiken ihmisten antamaa huomiota ja rakkautta!
Olen rescuekoirana tietyssä mielessä hieman spesiaalimpi tapaus, sillä alkuperästäni on olemassa selkeät asiakirjat, joissa näkyy niin tarkka syntymäaikani kuin myös rotuni. Näistä jälkimmäinen myös hieman rajaa minulle sopivia kotivaihtoehtoja, sillä tulevassa perheessäni olisi hyvä olla aiempaa kokemusta rottweilereistä tai vastaavasti paljon motivaatiota ja resursseja tutustua kyseiseen rotuun huolellisesti ennen ja jälkeen kotiin saapumiseni. Tulevaa kotiani ajatellen tarhan työntekijät ovat myös sitä mieltä, että minun olisi parasta päästä asumaan perheen ainoana koirana ja vielä kodissa, jossa ei olisi alle teini-ikäisiä lapsia.
Haluaisin kovasti päästä omaan loppuelämän kotiini viettämään ihania rakkauden täyteisiä eläkepäiviä. Olisiko sinulla tarjota minulle sellainen? ♥
