Olen Ledi, ujo ja vaatimaton äitikoira, jonka tarina on monivaiheinen. Lannistavasta taustani huolimatta en ole menettänyt uskoani ihmisiin, vaan jaksan päivä päivältä olla positiivinen ja suloinen ja lempeä oma itseni.
Olen alunperin Balninkain kylästä, joka sijaitsee itäisessä Liettuassa Molėtain kunnallispiirissä. Täällä päin, kuten Liettuan maaseudulla on tavallista, koiran tehtävä on toimia kahlittuna pihan perällä haukkuvana ovikellona. Tällainen kulttuuri oli kuulema vielä 1960-luvun maaseutu-Suomessa mahdollinen, mutta sittemmin tästä viheliäisestä kulttuurista on päästy eroon jo pelkästään lainsäädännön vuoksi. Tämä pinttynyt tapa on valitettavan yleinen vielä Liettuassa, vaikka poliittistakin edistystä on ilmassa. Ajatellaan, ettei talo ole kunnon talo ilman meitä armotta sään suojaan pihalle suljettuja eläviä ja tuntevia olentoja. Yhteiskunnan kehityksen myötä, sukupolvien vaihduttua ja tietoisuuden lisäännyttyä huomisessa on enemmän toivoa.
Vaikka meitä on monen monta, sanotaan että yksilö on kärsimyksen mitta ja koira koiralta meille heitteillejätetyille halutaan antaa uusi mahdollisuus. Yhdistys, jonka adoptioprosessiin olen juuri päässyt, tekee väsymätöntä työtä yhdessä koiratarhojen kanssa paikallisen eläimenpitokulttuurin parantamiseksi ja epätoivottujen pentujen syntyvyyden hillitsemiseksi. Tarinani toimii elävänä esimerkkinä.
Loppuvuodesta 2020 eräs nainen haki apua pentujen adoptioon. Minä olin pentujen äiti. Tuolla naisella oli kuitenkin omat haasteensa alkoholin kanssa. Minä ja muut koirat elimme kahlittuina. Tarhan työntekijät halusivat auttaa meitä kaikkia ja pyysivät, että myös minut luovutettaisiin tarhalle, mutta omistajani ei suostunut, vaan halusi jatkaa minun kahlitsemistani tässä ahdistavassa paikassa, jossa olin päästänyt myös nämä ei-toivotut, mutta minulle niin rakkaat pienokaiset maailmaan.
Päädyttiin kompromissiin, joka ei ollut minun etuni mukainen. Onneksi pentuni saivat jäädä koiratarhalle ja pian adoptoituivat huolella valittuihin koteihin. Minä jatkoin asumista tämän naisen luokse sillä erotuksella entiseen, että kohtuni oli nyt poistettu, enkä enää voisi tulla ketjussa tiineeksi.
Käänne tapahtui, kun nainen kuoli joitakin vuosia myöhemmin. Minä ja kaikki muut naisen koirat saavuimme tarhalle ja nyt meillä, myös minulla, oli mahdollisuus aloittaa uusi elämä. Ensin haparoivin askelin ja nyt hieman rohkaistuneena tarhalla, jossa meistä pidetään huolta ja saamme katon päämme päälle. Unelmoin kuitenkin kodista, joka olisi täynnä rakkautta, lämpöä ja herkkuja.
Taustani vuoksi maasedulla pihan perällä asuneena koirana tunnen itseni araksi kaupungin ääniä kuullessani ja tavatessani uuden ihmisen ensimmäistä kertaa. Vaikka olen ujo uusia ihmisiä kohtaan, en ole ketään kohtaan ollut aggressiivinen. Alkoholisoituneen ihmisen kanssa eläminen on arvatenkin tehnyt minusta pelokkaan nopeita ja arvaamattomia liikkeitä sekä kovia ääniä kohtaan. Tämän takia asuminen pienten lasten kanssa ei ole minulle ihanneratkaisu. Omalta ihmiseltä ja perheeltä toivonkin erityisesti alkuun kärsivällisyyttä, sellaisen jonka kanssa voin avautua ulos rauhassa tästä ujosta kuorestani ja jonka käytös on luotettavaa ja johdonmukaista.
Tulen hyvin toimeen toisten koirien kanssa, kunhan he eivät vaan ole liian donimoivia. Täällä tarhalla elän uroskoiran kanssa sopusoinnussa.
Hoitajani mukaan olen todella suloinen ja huomiota rakastava koira, jonka lempiasia on kävelylenkit, tepsutella ihmisen rinnalla. Valitettavasti pelkään kaupungin ääniä, joten olisi parempi asua rauhallisemmalla seudulla.
Joten, mitä sanot? Olisinko mahdollisesti sinulle sopiva koira? Olisiko kotisi minulle sopiva? Voisimmeko olla ystäviä ja aloittaa yhdessä uuden, ihmeellisen ja turvallisen seikkailun? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.