Hei ja kaunista lokakuuta, mustien koirien kuukautta! Olen Lika, kuvankaunis silkkikorva SOS Gyvunain koiratarhalta. Tieni tarhalle on ollut monivaiheinen, eikä siitä ole puuttunut käänteitä. Arvioituun neljään ikävuoteeni nähden olen kokenut jo paljon. Tarinani alkaa siitä, kun vaeltelin erään kotitalon pihaan ja siinä asuva perhe otti minut luokseen asumaan. Asuin tämän perheen kanssa kylässä lähellä Vilnaa. Tai no, ”kanssa” lienee turhan positiivinen ilmaisu. Asuin samalla tontilla ja pidin kotipihasta huolta vahtimalla.
He kuitenkin joutuivat muuttamaan talosta pienempään asuntoon, eikä minun palveluksiani haukkuvana ovikellona enää tarvittu. He toivat minut ja seitsemän pentuani tarhalle. Nyt useamman kuukauden täällä asusteltuani olisin todella valmis muuttamaan siihen kuuluisaan loppuelämän kotiin, johon monet muut ovat täältä jo suunnanneet!
Ai mitäkö jalalleni on käynyt? Olin muutama vuosi sitten auto-onnettomuudessa ja toinen etujalkani piti amputoida. Kuten huomaat, elämässäni on tapahtunut paljon. Alan jo pikkuhiljaa kyllästyä näihin loputtomiin käänteisiin elämässäni… suomalaisuus vaikuttaa minusta kuitenkin kiinnostavalta. Sitä voisin vielä kokeilla! Huomioithan adoptiohakemusta täyttäessäsi, että kolmejalkainen koira tarvitsee liikkumisensa tueksi erityistä huomiota ja tulevan perheeni on sitouduttava siihen.
Kuten kuvistani näkee, olen ulkomuodoltani täydellisen suloinen ilmestys! Kuka voisi vastustaa näin kaunista hymyä? Olen luonteeltani ystävällinen ja kiltti. Olen ollut kiltti myös muille koirille sekä kissoille. Eniten kuitenkin rakastan ihmisiltä saamaani huomiota! Entinen elämä on kuitenkin jättänyt jälkensä ja saatan alkuun ujostella uusia kohtaamisia. Olen pikkuhiljaa opetellut kotikoiran taitoja, kuten esimerkiksi hihnassa kävelyä. En ole vielä mestari siinä lajissa, mutta ainakaan minua ei pelota se yhtään. Enkö olekin rohkea!
Löytyisikö sydämestäsi ja kainalostasi paikka tällaiselle elämän kolhineelle kultakimpaleelle? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.