Minut on kertaalleen hylätty, voitteko kuvitella. Vaikka olen niin iloinen ja pirtsakka tyttönen, eivät omistajani osanneet arvostaa minua. Olin vaeltanut erään asukkaan pihaan, ja päättänyt jäädä sinne majailemaan. Niinpä he soittivat tarhalle, että täällä käyskentelee tämmöinen kodistaan eksynyt koira neitonen. Tarhalla pystyttiin sirun avulla selvittämän omistajani, ja luultiin että tässä olikin onnellinen loppu. Kävi kuitenkin niin, että omistajani ei halunnutkaan minua takaisin, vaikka oli vasta viikkoa aiemmin adoptoinut minut toiselta tarhalta.
Minä rakastan ihmisiä aivan valtavasti! Saan oikeat ilohepulit, kun häkkiäni lähestytään, ja tahtoisin vaan saada rapsutuksia ja jaella suukkoja. Jos häkkiini tulee sisälle, painaudun ihmistä vasten ja huokaisen onnesta. Mikä olisikaan parempaa kuin olla oman ihmiseni lähellä. Masurapsut ovat suosikkejani ja heittäydyn selälleni ruohikkoon onnellisena. Joskus saatan ujostella vieraita ihmisiä, mutta hyvin nopeasti tutustun enkä enää jännitä.
Kävin myös Pet Rescue Finlandin vapaaehtoisen kanssa lenkillä, ja juoksin innoissani pellon piennarta pitkin. Painauduin syliin ja janosin huomiota kilpaa häkkitoverini kanssa. Asustan häkkiäni samankokoisen uroksen kanssa, ja tulemme hyvin toimeen, kotona voisikin olla minua kaveri odottamassa. Omistajaltani toivon lämmintä syliä ja lupauksen siitä, ettei minua enää koskaan hylätä. ♥
