27.3.2022

Kiltti, pieni, suloinen, leikkisä, ystävällinen – eikä kukaan halua minua.

Harhailin kaduilla, kunnes minut otettiin kiinni pienessä Joniskeksen kylässä kunnalliselle tarhalle. Se on vielä sellainen tarha, jossa terveet ja kiltitkin koirat lopetetaan 14 päivän kuluttua löytämisestä. Siksi yksi eläinsuojeluyhdistys ajoi 200 km ihan vaan pelastaakseen minut. Ne tekee sellaista. Ne pelastaa koiria niin kuin minä. Sitten ne leikkauttaa koirat, rokottaa, madottaa ja pussailee. Sitten ne kovasti toivoo, että joku muukin rakastuisi minuun niin kuin ne. Niin kuin ihan oma perhe, jota minulla ei elämässäni ole ollut.

Olen ollut tarhalla helmikuusta lähtien ja odotan yhä omaa perhettäni.