22.2.2022

Olen Lokis nuori mies, mutta elämääni on jo ehtinyt mahtua enemmän harmia kuin kukaan koskaan kenellekään toivoisi.

Meitä koiria päätyy tänne Penkta Kojan tarhalle pääasiassa kahdesta syystä. Ensimmäinen niistä on se, että olemme syntyneet kadulle vahinkopentuina eikä meillä varsinaisesti ole syntyessämme omistajaa. Toinen syy puolestaan on se, että perheemme luopuu meistä, jos emme pystykään tuottamaan heille hyötyä esimerkiksi työkoirana, tai jos vaikeutamme jotenkin muuten heidän elämäänsä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kategoriaan: Entinen perheeni luopui minusta ja passitti minut tarhalle, sillä haukuin kuulemma liikaa yksin ollessani.

Myönnän, ettei suruballadieni kuunteleminen monta tuntia putkeen ollut ehkä naapureilleni mieleisintä ajanvietettä, mutta minkäs minä ikävälleni mahdoin. Tunsin oloni niin kauhean yksinäiseksi ja hylätyksi, kun perheenjäseneni yksitellen lähtivät ulko-ovesta ulos ja minä vain jäin päivä toisensa jälkeen ypöyksin kotiin kököttämään.

Kuten ehkä olet jo ymmärtänytkin, en ole yksinolohaasteideni vuoksi ihan mutkattomin pojankoltiainen, mutta sydämeni on silti puhtainta kultaa mitä maa päällään kantaa: Hoitajieni mukaan silmistäni säteilevä elämänilo, rakkaus ja läheisyydenkaipuu sulattavat niin pienen lapsen kuin raavaan miehenkin sydämen.


Millaista kotia minulle sitten etsitään?

Hoitajieni mukaan tarvitsen rakastavan, aktiivisen ja nuoren koiran kasvattamiseen sitoutuneen kodin. Tulevan perheeni tulee olla valmistautunut harjoittelemaan yksinolemisen perusteet kanssani täysin uudestaan positiivisia ja koiralähtöisiä menetelmiä käyttäen. Haukkuherkkyydestäni johtuen minulle etsitään myös ensisijaisesti kotia omakotitalosta. Muita kotivaihtoehtoja harkitaan tapauskohtaisesti.

Voisinko minä olla perheenne uusi, kippurahäntäinen ja kermatoffeen värinen nallekarhunne?