Meidän äitsykkä oli ihan villikoira ja sen nappasi kaupungin viranomaiset, kun me veljen kanssa oltiin ihan pieniä. Kunnalliselta tarhalta meidät otti sitten yksityinen eläinsuojeluyhdistys, ettei meitä tapettaisi. Ihmiset oli ihan hurjan pelottavia meille, kun ei oltu niitä ennen nähty. Veli löysi kodin, minä täällä tarhalla harjoittelen koiranelämää.
Minun paras puoleni on kuulemma se, kun haukottelen. Sanoivat, että kukaan koira ei haukottele niin kuin minä.
Ota minut omaksesi niin näytän 🙂