Mietin tässä vähän, että pitäisikö ihmisille opettaa vähän liettuan kieltä, kotimaani kieltä? Olen nimittäin sellainen koira, josta tarhan porukat sanovat, että ”smagus”. Yhdellä sanalla voi kertoa niin paljon. Kääntäen sana smagus olisi hauska, mutta on se paljon muutakin. Mukava, rento, juuri sopiva, huoleton. Sellainen ota mukaan ja nauti elämästä -koira. Älä stressaa ja huolehdi -koira. Ei mitään ongelmaa mistään -koira. Juuri kaikille sopiva hyvänmielen -koira.
Kunhan muistat, että olen sellainen tarhalla ja kotioloissa luonteestani saattaa löytyä vähän särmiäkin. On kuitenkin ihan mahtavaa, jos tarhan metelissä ja vähällä huomiolla ja stressaavassa uudessa paikassa koiran onnistuu olemaan ”smagus”. Monelta se ei onnistu.
Asun tyttökoirien kanssa samassa häkissä ja olen heille ystävällinen. Poikakoirien kanssa hengailusta ei ole vielä kokemusta.
Minut toi tarhalle iäkkäämpi herrasmies. Hän muutti toiseen asuntoon, jonne koiraa ei voinut tuoda. Ottakaa koira tai hirtän sen, sanoi omistajani, iäkkäämpi herrasmies ja kyllähän tarhalla minut otettiin mielellään vastaan. Tarhalle tulo on joskus koiran pelastus, lottovoitto parempaan elämään.