On se kumma, kun täällä maaseudulla ihmiset pitää koiria kopissa pihan perällä niin kuin jotain esinettä. Miten minä voin tietää mitään oikeasta koiranelämästä, jos minun kanssa kukaan ei juttele, rapsuta, mene lenkille, kouluta? Istun vaan vuorokaudet ympäriinsä yksin ketjun päässä.
Eläinsuojeluihmiset kulkee ympäri kylää ja pyytää ihmisiä luovuttamaan koiransa, jotta heille voitaisiin löytää oikea koti jostain isommasta kaupungista, jossa ihmiset ymmärtävät koiran olevan ihmisen paras ystävä, ei vaan tavara. Minun vanha omistajani ei halunnut edes luovuttaa minua. Eläinsuojeluihmiset ihan inttivät vastaan, mitä sinä teet koiralla, jos et siitä yhtään huolehdi etkä usein edes muista, että se istuu siellä pihan perällä ruokaa odottamassa. Vihdoin saivat minut mukaan. Olin tosi hiljainen, ujo ja kiltti matkalla eläinlääkärille.