Minun tarinani on kaunis ja herkkä. Omistajani piti minusta hyvää huolta. Sen huomasivat tarhan ihmisetkin, kun tulivat minua hakemaan. Turkkini kiiltää, maha on täynnä ruokaa ja olen todella ihmisystävällinen ja kiltti koira. Minun kanssa on oltu, leikitty, minua on rakastettu. Olen nukkunut sohvalla omistajani asunnossa.
Omistajallani oli kuitenkin ongelmia. Mielenterveys, alkoholi. Sellainen kierre, josta ei pääse pois. Sellainen kierre, josta on vaikea päästä takaisin työelämään ja yhteiskunnan kelvoittamaksi, hyödylliseksi. Siksi omistajani ei pystynyt enää maksamaan asunnostaan ja hänet häädettiin ulos.
Pienten kaupunkien sosiaaliturva ei ole ihan sellaista kuin Suomessa ja omistajani seuraava asuinpaikka olisi katu. Olisi tosi vaikeaa löytää kotia, kun ei ollut työtä eikä terveyttä. Omistajani ei halunnut, että joutuisin elämään kaduilla ja kärsimään nälkää. Hän soitti eläinsuojeluihmisille ja vaikka nämä olivat aina kovasti skeptisiä ihmisten eri tarinoista ja tekosyistä, he näkivät minun ja omistajani siteen ja rakkauden ja lupasivat tehdä parhaansa, että minulle löytyisi uusi koti, jossa rahaa riittää ruokaan ja asuntoon. Olen ollut tarhalla keväästä lähtien ja en oikein löydä omaa perhettä täältä kotimaastani.
Onnistaisiko kodinhaku Suomessa?