Kyllä ne suomalaiset vieraat olivat pettyneitä, kun koko tarhavierailun ajan minusta näkyi vain nenänpää koiran kopin oviaukossa. Siitäs saitte. Ei me koirat olla mitään vieraskoreita. Vieraiden mielestä minä olen NIIN kaunis ja erikoisen näköinen koira ja he olisivat halunneet tutustua minuun enemmän.
Tarhan henkilökunta saa kyllä nauttia minun uudistuvasta rohkeudestani, he ovatkin ansainneet hellyyteni. Minua on rapsuteltu ja namitettu ja minulle on juteltu kaikenlaisia kivoja juttuja. Olen alkanut nauttia lenkeistä ja muiden koirien kanssa peuhaamisesta. Uusi elämäni on alkamassa.
Monta viikkoa piilottelin tarhalla koirankopissa ja pelkäsin jopa muita koiria, vaikka olin kasvanut koirien joukossa. Sitten aloin tulla ulos koirankopista uteliaana, tarkkaillen uutta ympäristöä, mutta menin heti piiloon kun ihmiset lähestyivät minua. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että osaan antaa suukkoja minun hoitajille. Aivan ihanaa.