Minut saatiin kiinni Elektrenain kylästä ja tuotiin tarhalle elokuussa 2019. Voi kun voisin kertoa enemmän elämästäni. Varsinaisia katukoiria Liettuassa ei enää ole. Usein meillä kadulla juoksevilla koirilla on omistajat, jotka eivät pahemmin välitä missä vaeltelemme. Me pojat juostaan tyttöjen perään ja mennään sitten kotiin odottamaan, jos saisi jotain ruokaa tai pääsisi lämpimään. Omistajat istuvat pullon ääressä eikä heitä yksi koira pahemmin huoleta.
Paikallisista ihmisistä on tullut kovasti huolehtivia ja onneksi heti, kun koira jolkottelee ulkona yksistään, niin joku soittaa yksityiselle tarhalle tai kunnan työntekijöille. Kaikki yrittävät tehdä yhteistyötä ja löytää tarhan, jossa olisi tilaa.
Todennäköisesti tällainen oli oma entinen elämäni.
Tarhalla olen ihan mielettömän söpö, rakastavainen ja kiltti koira. Pääsen toimistoon leikkimään henkilökunnan ja heidän lastensa kanssa. Tulen toimeen muiden koirien kanssa. Tytöt ottivat minut mukaan kaupungille kahvilaan ja siellä minulla oli vähän ujo mieli ja stressasin. Yritin kiivetä tarhan tyttöjen syliin ja hakea turvaa.