Olen Lyvis, pieni koira, joka on viettänyt aivan liian monta vuotta tarhalla, koska ensimmäiset omistajani eivät ymmärtäneet koirista tai koiran pidosta ylipäätään yhtään mitään. Minua pidettiin ketjussa ladossa, ainoastaan satunnaisesti pääsin vapaaksi ulkoilemaan. Hyvin pian opin sen julman totuuden, että jos annoin ihmisten ottaa minut kiinni, jouduin takaisin ketjuun vailla mahdollisuutta liikuntaan. Ajan myötä omistajat ottivat yhteyttä tarhalle, koska eivät enää halunneet pitää minua. He valittivat että ketjussa ollessani haukuin taukoamatta, ja vapaana ollessani en antanut kenenkään lähestyä itseäni ja saatoin jopa yrittää näykkiä.
Myös naapurit olivat valittaneet kylällä vapaana juoksentelevasta koirasta. Tarhan työntekijän onnistui saapuessaan houkutella minut latoon, jossa sai minut kiinni. Myöhemmin omistajat kyselivät tarhalta vielä uutta, parempaa koiraa ketjuun pihalle vartioimaan. On sanomattakin selvää, että tarhalta ei edes harkittu asiaa.
On täysin ymmärrettävää kun ottaa huomioon taustani, että pelkäsin alkuun kovasti kosketusta. Luultavasti luulin, että minut aiotaan taas kytkeä ketjuun ja katsoin parhaimmaksi pysytellä kaukana. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin luottamaan ja ymmärtämään että hihnaan pääsy tarkoitti seikkailuja ja lenkille pääsemistä eikä vankeutta. Nyt lähden mielelläni ihmisten kanssa ulkoilemaan koska tiedän että edessä on hauska päivä.
En ole koskaan tarhalla purrut ketään, mutta en ole niitä koiria, jotka voi heti ensitapaamisella nostaa syliin. Toisaalta eiväthän kaikki ihmisetkään välitä vieraiden ihmisten kosketuksesta. Vaikka olen jo seniori, olen edelleen erittäin leikkisä. Pidän erityisesti palloista ja muista koirien leluista. En koskaan saanut asua kunnon kodissa edes talvipakkasilla ja nyt saan nauttia kylmät vuodenajat sisätiloissa, mutta eihän se tarha kuitenkaan ole sama kuin oma koti…
Olen hyvin ystävällinen muille koirille, aivan sama ovatko tyttöjä vai poikia. Asuin jopa pitkään toisen uroksen seurana, eikä meillä ollut mitään ongelmia keskenämme. Sopisinkin kotiin, jossa olisi jo ennestään koira. Olen koira. joka tarvitsee vain hieman aikaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Kun luotan ihmiseen, näytän hellän ja rauhallisen luonteeni ja lujan uskollisuuteni.
En pyydä liikoja, vain että saisin viimeinkin oman ihmiseni, tuntisin olevani turvassa eikä minun tarvitsisi enää koskaan joutua ketjuun tai hylätyksi. Silloin elämäni olisi unelmaa. ♥
