Minut löydettiin kadulta jo pari vuotta sitten. Pääsin väliaikaiseen kotihoitoon erään tarhan ihmisten tutun luokse, mutta olin sielläkin ulkokoira. Väliaikaisuus kesti liian kauan, joten heti, kun tarhalla vähän vapautui paikkoja, niin tytöt muisti minut ja toi tarhalle. En näyttänyt löytävän omaa kotia sitten millään, joten ehkä tarhalla enemmän ihmisiä näkisi minut.
Minut steriloitiin, mikä on tarhani tärkeä tehtävä, he eivät anna yhtään koiraa uuteen kotiin ilman sterilointia. Ei vahinkopentuja! Olin myös kasvattanut järkyttävän pörrökarvan, joten pääsin pesuun ja trimmaukseen. Turkkini on nyt superlyhyt eikä kovin kaunis, mutta kyllä se kasvaa.
Tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa, kaikkien koirien ja lapsetkin on ihan kivoja. Elämä ulkona tai häkissä saisi riittää, minä jos kuka ansaitsisin oman sohvannurkan.