Eksyin kylmissäni maaseudulla yhden talon pihalle. Mistä olen tullut, ei kukaan tiedä. Olen ihanuuksien ihanuus. Löysin heti kodin, mutta vain perheen äiti halusi pitää minut ja muut inhosivat koiria. Minut haettiin sieltä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle, kun perheellä tuli minusta riitaa.
Minulta leikattiin molemmista silmistä vilkkuluomet ja nyt olen ihan valmis pikku paketti uuteen kotiin, jossa minua rakastetaan oikeasti.
Lisää uutisia
Minä olen ollut omassa ihanassa perheessäni noin vuoden ja alkuun kaikki sujui ihan hienosti.
Minä toki innostuin vähän haukkumaan vastaan tuleville koirille ja pikkuhiljaa se kasvoi siihen, että en pitänyt muista ollenkaan ja perheeni pitikin minut erossa muista koirista.
Omaa perhettäni rakastin todella paljon ja he minua. Kun olimme yhdessä, meillä oli superkivaa ja ihanaa. Ongelma tuli, kun vieraita tuli kylään. Aloin haukkua heille ja hyökkimään jalkoihin. Tämä oli haasteellista, koska perheen lapsella kävi paljon vieraita ja minä en yhtään ymmärtänyt, että he kaikki ovat oikeasti tosi kivoja. Yritin vain ajaa kaikki pois meidän kodista.
Lopulta jouduin aina odottamaan toisessa huoneessa, jos perheelläni kävi kavereita kylässä.
Päätös oli vaikea. Minun oli aika löytää uusi koti, jossa stressitasoni laskisi ja ei olisi lapsia.
Tulin kotihoitoon 14.4.2018 ja kaverinani on nyt yksi ihminen ja kissa.
Meillä on mennyt ekat päivät tosi hienosti. Ollaan köllitty sohvalla, käyty kävelyillä ja sain kehuja, kuinka hienosti kävelin hihnassa. Kissasta en oikeastaan välitä, vaan annan sen olla rauhassa. Olen saanut pureskella herkkuluitakin.
Käytiin tutustumassa myös koirapuistoon, mikä oli minulle ihan uusi asia. En ole sellaisessa käynyt, kun remmissä rähisin edellisessä perheessä aina muille koirille, niin ei koirapuistoonkaan kannattanut mennä.
Meillä oli treffit siellä toisen pikkukoiran kanssa. Alkuun oli outoa, kun oli iso paikka, missä sain olla vapaana ja tää kaverikin oli tosi kiva. Tutustumisen jälkeen alettiin kauheesti leikkimään ja touhuamaan ja en haukkunut sille yhtään. Treffit meni siis tosi hyvin.
Myöhemmin käytiin uudestaan samassa koirapuistossa ja silloin siellä oli 6 ihan uutta koiraa. Leikittiin kaikki hurjasti ja olin tosi kiltisti kaikkien kanssa. Yhdelle piti vähän sanoa, että lopeta jo, kun se hyppi ja pomppi koko ajan ympärillä. Sain kyllä heti sanomista hoitajaltani, kun vähän ärähdin sille riehujakaverille ja tottelin heti kiltisti.
Meillä kävi myös vieraita eilen. Nuoripari ja lapsi tulivat moikkaamaan ja sain paljon kehuja, kun en haukkunut yhtään ja olin superkiltisti heidän kanssa, vaikka olivatkin minulle ihan vieraista ihmisiä.
Minulla menee siis hirmu hyvin täällä hoidossa.
Koirakoulu olisi minulle tosi hyvä juttu ja se lähentäisi minua ja omistajani suhdetta. Paljon sosialisoitumista ja muiden koirien tapaamista, jotta huomaan, ettei ne lenkilläkään ole petoja, joita tarvitsee haukkua.
Lisää uutisia
Moikka moi täältä hoitopaikasta.
Minulla menee tosi hyvin ja nautin elämästä täysin rinnoin.
Tulin kertomaan teille, että mitä ihmettä minulle eilen oikein kävi.
Oltiin koirapuistossa leikkimässä kavereiden kanssa ja hetken hengähdyksen jälkeen minut kaapattiin syliin ja sanottiin, että – kuuleppas Mailo, nyt olisi aika kokeilla sinun kynsien leikkuuta, kun olet ehtinyt päästellä jo energiahöyryjä. No minäpä siinä tuumasin että – sehän passaa, mutta sillä ehdolla että saan palkaksi pari namia.
En ole aikasemmin pitänyt kynsien leikkuusta ollenkaan ja se on ollut melkein mahdotonta. Siinä minä nyt kiltisti sylissä istuin, koko kynsien leikkuuajan ja palkaksi sain tietty sovitut namit. Ja eikun uutta rallia puiston ympäri.
Tavattiin tuossa yksi päivä ulkona kultainennoutaja ja sille kovasti haukuin. Olen tottunut siihen, että jos minä haukun niin perheeni kanssa kiersimme kaikki koirat ja ihmiset kaukaa.
Nyt hoitajani vain jutteli toisen koiran omistajan kanssa ja rauhoitteli minua. Emme lähteneet tilanteesta ollenkaan pois. Siinä aikani louskutin leukojani, kunnes rauhoituin ja kävimme nuuskimassa kaveria. Hoitajani sanoi, että minun täytyy rauhassa tutustua uusiin koiriin ja ihmisiin, jotta huomaan, ettei heissä ole mitään pahaa, eikä minun tarvitse puolustaa omaa perhettäni muilta.
Naapurin lapsetkin kävi tuossa moikkaamassa minua aidan takaa, enkä haukkunut niille ollenkaan. Rapsutuksia sain kovasti ja sehän oli tietty paras juttu.
Tiedättekös minä olen ihan superpikkukoira ja rakastan leikkimistä, koirapuistoilua, ulkoilua, autoilua, ihan kaikkea. Keksin laittaa oman leluni kaulaankin, kun tuppaan sen aina kadottamaan. No eipä katoa enää!