Kuulumisia kotihoidosta 20.11.2023
Olen saanut nauttia kotihoidon mukavuuksista kahden päivän ajan. Noin 90 % tästä ajasta olen vain nukkunut ja levännyt pois edellisen elämäni rasitteita upottavan sohvan nurkassa. Talon narttukoiran kanssa olemme alkujännitteiden jälkeen olleet toisiamme kohtaan hienotunteisen kohteliaita. Lenkillä haen tästä lajitoverista turvaa ja hitsaudun tämän kylkeen puolivahingossa kiinni. Tämän koirakaverin itsevarmuus alkaa selvästi tarttua minuun. Valikoiva suhtautumiseni toisiin koiriin on johtunut mitä ilmeisimmin epävarmuudesta. Tämä on silkkaa vääryyttä, koska tämä on ollut syy, miksi en ole päässyt stressaavalta tarhalta aikaisemmin pois, joka on vain lisännyt ennakkoluulojani toisia koiria kohtaan. Onneksi minulle tuli kotihoitomahdollisuus, jossa stressini on mahdollista laskea ja jossa todelliseen luonteeseeni saadaan kunnolla tutustua.
Kotihoitopaikkani sijaitsee yhdessä Helsingin kantakaupungin vilkkaimmista liikenteen solmukohdissa. Ratikoitten rymistely ja tietyöt jännittävät minua hieman, mutta kulkeminen puistoon onnistuu silti ongelmitta. En ole lainkaan reagoinut ohikulkeviin koiriin tai itkeviin lapsiin. Keskityn vain omaan tekemiseeni, pyörät ja potkulaudat hienosti sivuuttaen.
Olen ilahduttanut kotihoitajaani myös olemalla täysin sisäsiisti! Tämä on tarhakoiralle suhteellisen harvinaista, mutta mahdollista. En reagoi rappukäytävän ääniin, mutta rappuset minua vielä jännittää kovasti. Jos talossa on hissi, pärjään hienosti kaupungissa ja kerrostalossa. Katsohan uudet kuvani.
Päivitys tarhalta 11.10.2023
Nyt tapahtui kaksi ihmettä, mitä monet ovat toivoneet jo pitkään. Ensiksi, vaikuttaa siltä, että tulenkin toimeen toisten koirien kanssa, eikä vaatimukseni ainoana koirana olekaan ehdoton. Itseasiassa taidan nauttia seurasta suurestikin, ainakin herraseurasta. Kamun tulisi siis olla uros eikä liian dominoiva. Katsohan uusi videoni, jossa leikin Kingas-koiran kanssa. Toinen asia on, että pääsen kotihoitoon marraskuussa Suomeen. Minua voi tulla sovitusti tapaamaan Helsinkiin vielä vuoden 2023 aikana!
Päivitys tarhalta 29.05.2022
Mietin, että onkohan minun onneni mennyt ohi vai antaisiko tuleva kesä lupauksen tulevasta? Etsin sitä loppuelämäni kotia tai kotihoitipaikkaa. Katsohan uusin videoni alta. Olen todella sielukas koira ja ikä näyttää vain lisäävän hurmausvoimaani. ♥
Päivitys tarhalta 17.11.2022
Lapseni ovat päässeet jo omiin koteihinsa, myös Ozas, jonka kanssa asuimme pitkään täällä tarhalla samassa häkissä. Joten nyt enää minä olen jäljellä. Olen säilyttänyt edelleen uskoni, luottamukseni ja rakkauteni ihmisiin. Haluaisin jo vihdoin päästä kokemaan rakkautta kotikoirana ja rakastettuna perheenjäsenenä. Enhän ole koskaan elämäni aikana päässyt vielä nauttimaan edes kodin mukavuuksista. En tiedä miltä pehmoinen peti voi tuntua saati se, että saa jakamatonta huomiota ja hellittelyä ihmiseltä. Olen kiltti, rakastan ihmisten huomiota ja tulen erinomaiseti toimeen muiden hauvojen kanssa. Joten voisitko sinä olla juuri se oikea minulle? ♥
Kuulumisia tarhalta 10.09.2021
Hoitajani kertovat, että nimeni tarkoittaa suomeksi suojaisaa paikkaa tai turvallista pesää. Kuulemma molemmat edellä mainituista kuvauksista sopivat minulle oikein hyvin, sillä olen tiedettävästi äiti ainakin kahdelle ihanalle karvakorvalle. Vaikka he ovatkin jo aikuisia poikia, on äidillinen huolehtivaisuuteni ja lempeyteni säilynyt merkittävänä osana luonnettani. Hartain toiveeni olisikin päästä samaan kotiin asumaan poikani, silmäteräni Ozasin kanssa. Olemme dynaaminen kaksikko. Minä olen itse tyyneys, kun taas Ozasilla riittää nuoren koiran huoletonta energiaa. ♥
Menneisyydestäni on tiedossa seuraava: Minut ja kaksi pentuani – joskin jo täysin aikuiset sellaiset – pelastettiin maatalon pihasta, missä meidät oli kytketty pihan nurkassa olevaan puuhun muutaman metrin pituisella rautakettingillä. Emäntämme ei pahemmin välittänyt meistä. Hän saattoi jättää meidät ruoatta tai vedettä useiksikin päiviksi kerrallaan ja lähinnä ainoa huomio, jota häneltä saimme oli huutoa tai potkimista, jos erehdyimme haukkumaan ja jahtaamaan pihan kanoja.
Rajusta menneestä kohtelustani huolimatta olen silti pystynyt säilyttämään uskoni ja luottamukseni ihmisiin. Kaikki kaksijalkaisilta saatu huomio, ihan jo pelkkä ihmisen lähestyminenkin saa hymyn huulilleni ja häntäni vispaamaan iloisesti puolelta toiselle.
Jo yli vuoden tarhalla vietettyäni niin minä, kuin hoitajanikin olemme sitä mieltä, että nyt on vihdoin jo minun aikani löytää oma perheeni ja ihka oma kotini. En tosin ihan tarkkaan tiedä, mitä omalta kodiltani toivoisin tai tarvitsisin. Eihän minulla koskaan ole ollut kotia, ainakaan sellaista, mitä voisin ja haluaisin ilolla sellaiseksi kutsua. Hoitajani ovatkin kehitelleet minulle avuksi melko simppelin, mutta samalla aikalailla kaiken kattavan listan, jota mahdolliset adoptioehdokkaani voivat lukea ja arvioida.
Ihan ensimmäiseksi toivon, että tuleva perheeni on todella miettinyt tarkkaan, ovatko he valmiita adoptoimaan minut (ja mahdollisesti poikani Ozasin♥) , sitoutumaan minuun/meihin ja ottamaan minut/meidät osaksi perhettä. Meidän koirien, vaisinkin minunlaisteni hieman iäkkäämpien yksilöiden adoptoiminen ei voi olla äkkipikainen päähänpisto saatika täysin tunnepohjainen päätös. Toiseksi toivon, että pääsisin kotiin, jossa pääsisin/pääsisimme osallistumaan mahdollisimman paljon perheen arkeen, ihan niihin normaaleihin juttuihin: pyykinpesuun, ulkoiluun, ruoanlaittoon ja perjantain yhteisiin leffailtoihin sohvalla.
Näillä kahdella edellä mainitulla kohdalla päästään jo todella pitkälle, mutta kolmas ja samalla viimeinen toiveeni on, että tuleva perheeni rakastaisi minua ihan yhtä ehdoitta kuin minä tulen varmasti rakastamaan heitä. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.