22.2.2022

Heippa,
Minä olen Maja, kuvankaunis tyttönen ja etsin omaa kotiani.

Hoitajani kertovat, että nimeni tarkoittaa suomeksi suojaisaa paikkaa tai turvallista pesää. Kuulemma molemmat edellä mainituista kuvauksista sopivat minulle oikein hyvin, sillä olen tiedettävästi äiti ainakin kahdelle ihanalle karvakorvalle. Vaikka he ovatkin jo aikuisia poikia, on äidillinen huolehtivaisuuteni ja lempeyteni säilynyt merkittävänä osana luonnettani.


Menneisyydestäni on tiedossa seuraava: Minut ja kaksi pentuani – joskin jo täysin aikuiset sellaiset – pelastettiin maatalon pihasta, missä meidät oli kytketty pihan nurkassa olevaan puuhun muutaman metrin pituisella rautakettingillä. Emäntämme ei pahemmin välittänyt meistä. Hän saattoi jättää meidät ruoatta tai vedettä useiksikin päiviksi kerrallaan ja lähinnä ainoa huomio, jota häneltä saimme oli huutoa tai potkimista, jos erehdyimme haukkumaan ja jahtaamaan pihan kanoja.

Rajusta menneestä kohtelustani huolimatta olen silti pystynyt säilyttämään uskoni ja luottamukseni ihmisiin. Kaikki kaksijalkaisilta saatu huomio, ihan jo pelkkä ihmisen lähestyminenkin saa hymyn huulilleni ja häntäni vispaamaan iloisesti puolelta toiselle.


Jo vuoden tarhalla vietettyäni niin minä, kuin hoitajanikin olemme sitä mieltä, että nyt on vihdoin jo minun aikani löytää oma perheeni ja ihka oma kotini. En tosin ihan tarkkaan tiedä, mitä omalta kodiltani toivoisin tai tarvitsisin: Eihän minulla koskaan ole ollut kotia, ainakaan sellaista, mitä voisin ja haluaisin ilolla sellaiseksi kutsua. Hoitajani ovatkin kehitelleet minulle avuksi melko simppelin, mutta samalla aikalailla kaiken kattavan listan, jota mahdolliset adoptioehdokkaani voivat lukea ja arvioida.

Ihan ensimmäiseksi toivon, että tuleva perheeni on todella miettinyt tarkkaan, ovatko he valmiita adoptoimaan minut, sitoutumaan minuun ja ottamaan minut osaksi perhettä. Meidän koirien, vaisinkin minunlaisteni hieman iäkkäämpien yksilöiden adoptoiminen ei voi olla äkkipikainen päähänpisto saatika täysin tunnepohjainen päätös. Toiseksi toivon, että pääsisin kotiin, jossa pääsisin osallistumaan mahdollisimman paljon perheen arkeen, ihan niihin normaaleihin juttuihin: pyykinpesuun, ulkoiluun, ruoanlaittoon ja perjantain yhteisiin leffailtoihin sohvalla.
Näillä kahdella edellä mainitulla kohdalla päästään jo todella pitkälle, mutta kolmas ja samalla viimeinen toiveeni on, että tuleva perheeni rakastaisi minua ihan yhtä ehdoitta kuin minä tulen varmasti rakastamaan heitä.