18.4.2022

Hei, olen Maliupe, ujo ja ilman ihmisen rakkautta elänyt koiraäiti.

Asuin pienessä kylässä ”kotona”, eli ladossa kahden koirakaverini kanssa. Omistajamme ei juurikaan huomioinut meitä millään tavalla, ei näyttänyt rakkautta, ei paijannut. Silloin tällöin hän muisti ruokkia meidät.

Saimme ystäväni (Dyva) kanssa pennut ladossa keskellä kylmintä talvea. Olemme hoitaneet pentumme olosuhteista huolimatta todella hyvin. Mutta jäimme täysin yksin siinä vaiheessa, kun omistajamme kuoli yllättäen. Onneksi naapurimme olivat todella kilttejä, ja huolehtivat meistä kaikista, sekä kutsuivat apua. Niinpä me äitikoirat päädyimme pentuinemme tänne Mazas Draugaksen tarhalle.

Haluaisin kovasti luottaa ihmiseen, mutten ole koskaan kokenut ihmiseltä saatua rakkautta. Minua ei ole koskaan aiemmin kosketeltu, saati nostettu syliin. Niinpä olen käsiteltäessä vielä hieman jännittynyt, mutten kuitenkaan osoita minkäänlaista aggressiota. Myös talutushihna oli minulle täysin uusin käsite, sillä olen koko ikäni juossut vapaana. Olen kuitenkin valmis opettelemaan uusia asioita, joten nyt olen jo oppinut kulkemaan hihnassa. Muiden koirien kanssa tulen toimeen erinomaisesti, joten olisi suotavaa, että löytäisin kodin, jossa minua odottaisi ainakin yksi kiltti ja sosiaalinen koirakaveri. Näin voisin oppia kaikkein nopeimmin kotikoiraksi. Tarvitsen myös ihmisen, jolla on aiempaa kokemusta meistä ujoista koirista. Rakkaudella ja kärsivällisyydellä saat minusta kyllä vielä ikuisesti kiitollisen parhaan ystävän ♥