Ihan kaiken nähneet ihmisetkään eivät uskoneet silmiään, kun näkivät miten minusta ja minun vauvoistani haluttiin päästä eroon. Meidät oli tuotu kottikärryssä huoltoaseman pihaan yön aikana! Siellä me sitten istuttiin, minä ja minun vauvat.
Ihmiset soitti poliisille, kun eivät tienneet mitä muutakaan tehdä. Tiedän kyllä, että on ihan paha juttu saada pentuja ja olen itsekin vielä ihan nuori. Ihmiset ei yhtään tykkää, kun niiden koirat saa pentuja ja sitten haluaa päästä meistä eroon. Eikös olisi helpompaa leikkauttaa meidät, jos ei halua pentuja? Sitä ne eläinsuojeluyhdistyksen ihmiset aina paasaa.
Joka tapauksessa ollaan nyt tarhalla ja tykkään näistä ihmisistä tosi paljon.
Anteeksi vain, mutta olen vähän kyllästynyt näihin mun vauvoihin. Ne roikkuu korvissa ihan koko ajan ja ollaan yhdessä ihan pienessä häkissä. Kohta vauvat varmaan saa omat kodit ja sit ehkä pääsisin jatkamaan rauhassa omaa koiranelämääni. Oma ihminen vain puuttuu.
Lisää uutisia
Minä olen asunut omassa kodissa jo melkein puoli vuotta. minun perheeseeni kuuluu äiti, kaksi lasta ja koirakaveri. Meillä kotielämä sujuu oikein hienosti ja olenkin tosi reipas ja tulen luokse ihan pyydettäessä ja tietty äitiä seuraan ihan muutenkin.
Minulla on sellainen Angry birds -lelu, joka on mun ihan lemppari. Tykkää touhuta leluilla, leikkiä ihmisten kanssa ja tietty koirakavereiden. Lelukorimme myllään aina ihan hyrskyn myrskyn, kun jäämme itseksemme kotiin. Tykkään ottaa myös tietty ihan rennosti, kölliä auringossa tai yhdessä sohvalla ja nukkua päikkäreitä. Lasten kanssa meillä on hyvät välit
Ruokaa rakastan ja äiti laittaakin minulle ruoan sellaiseen kiemurakuppiin, etten hotkisi ruokaa liian nopeasti, kun se on niin hyvää. Olen siis kulinaristi.
Tiedätkös sinä mikä on naksutin? No, minäpä tiedän ja osaan toimia sen kanssa hienosti.
Olen luonteeltani kuulemma todella suloinen, mutta mäyräkoiran tapaan myös hyvin itsepäinen ja dominoiva. Kaverianikin kotona yritän aina komentaa, mutta se ei ihan oikein onnistu ja äiti sanookin, ettei niin saa tehdä.
Asia, miksi etsin nyt uutta kotia on, että lenkillä hermostun ihan tosi paljon. Räyhään kaikille ja en oikein osaa lopettaa. Koirakoulussakin olemme käyneet ja saaneet paljon vinkkejä, mutta täällä on niin paljon koiria, ettei harjoittelusta meinaa tulla mitään, kun alkuun kontaktia pitäisi välttää.
Minulle voisi olla hyvä koti jossain ei ihan kaupungissa, tai sitten sellainen omistaja, joka on valmis ottamaan kouluttamiseni haasteena ja selviämään siitä päättäväisyydellä, positiivisella kouluttamisella ja ajan kanssa. Minun täytyy vain ymmärtää, miksi en saa haukkua ja rähjätä kaikille ulkona, koska en osaa kertoa miksi olen kuin ukkonen, kun saan valjaat ja lähdetään lenkille, kun kotona olen lepppoisa pörriäinen.
P.S. Toinen korvani on puolikas, kun kaveri tarhalla ollessa puri korvaani!