Olen saanut oman kodin 09.2020 ♥
On niin monta eri tapaa, miten me koiruudet päädytään tarhalle. Minun osaltani tapahtui se kaikkein paras vaihtoehto, eli poliisit tulivat yhdessä tarhan porukan kanssa ottamaan minut pois omistajiltani. Tapaukseni oli selvä nakki.
Usein kotimaassani on se ongelma, että viranomaiset eivät ehdi tai heillä ei ole sellaisia lakipykäliä käytettävänään, että voisivat ottaa koiran pois huonoilta omistajilta. Poliisille voi soittaa vaikka kuinka monta kertaa huonoissa oloissa asuvasta koirasta, mutta he eivät aina tule paikalle. Virkaeläinlääkärit ovat ehkä vieläkin pahempia. Heillä on kontollaan kaikki huonosti pidetyt lehmät, lampaat ja oikeasti vaarallisia tauteja tutkittavana ja ihmisille tarjottavaa pilaantunutta ruokaa ja kaikkea kiireistä. Onko koiran ketju liian lyhyt vai onko koira laiha, ota siihen nyt sitten kantaa.
Selvää on se, että eläinsuojelijoista tulee tällaisissa oloissa pikkuisen fanaattisia. He tuntevat taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Jos he tuovat poliisin katsomaan ulkona ketjussa pidettävää koiraa, jonka makuualusta ja koko elämänpiiri on 20 cm:n veden peitossa ja poliisi vain nauraa, että hullujahan te olette, se on koira ja sillä on kaikki hyvin, mitä te luulette, se pitäisi ottaa pois lailliselta omistajalta, niin kyllä eläinsuojelijoista ja näistä tarhan porukoista tulee fanaatikkoja ja jotka sitten yön pimeydessä menevät ja hakevat koiria pois ja piilottavat näitä koiria omistajilta.
Kun Pet Rescue Finland tuo vuosittain tarhan porukkaa Suomeen ja he näkevät, millaisia pulleroita sängynpohjalla tuhisevia äidin murusia koirat ovat Suomessa, niin nämä eläinsuojelijat palaavat kotimaahansa entistä fanaattisempina. He haluaisivat muuttua kettutytöiksi ja katkaista metallipihdeillä kaikki ketjut ja päästää koirat vapauteen. Ehkei ihan niin, mutta ainakin he saavat uutta päättäväisyyttä siihen, että kyllä, me ollaan oikeassa ja koiran ei kuulu elää noin. Uusia lakiehdotuksia on vireillä ja ihan varmasti voitto tulee kotiin, ennemmin tai myöhemmin.
No jätetään nyt nuo juoruilut ja palataan meikäläiseen. Omistajani olivat suoraan sanoen juoppoja ja kodissani oli jatkuvasti joku juhla meneillään. Minut oli sidottu lämpöpatteriin ja olin ihan karvaton. Naapurit valittivat metelistä, häiriöstä, tappeluista, hajusta ja sen sellaisesta. Olin tarpeeksi huonon näköinen ja omistajani tarpeeksi humalassa, tarpeeksi kauan aikaa, että minut katsottiin oikeutetuksi pääsemään tarhalle uutta, parempaa elämää etsimään.
Turkkini on nyt ihan mahtava ja tytöt rakastavat minun harjaamistani. Tähän päästäkseni sairauskertomukseni tarhalla on kymmenen sivun mittainen, mutta olin ehkä paras mahdollinen potilas ja kestin kaikenlaisten liuosten ja piikkien laittoa kärsivällisen ystävällisesti. Ei ainoatakaan irvistystä eläinlääkäreille.
