Kuulumisia 16.11.2023
Mardze tässä taas terve! Olen nyt ollut jo tovin täällä kotihoitopaikassa ja minulla menee vallan mainiosti. Minua on täällä pidetty niin hyvänä että ihan vanhaa sydäntä lämmittää. ♥ Sitä kun pääsi tarhan hälinästä taas elämän syrjään kiinni, niin minusta on tullut varsin mallikelpoinen kotikoira. Olen jo täysin sisäsiisti, pääsenhän säännöllisesti ulos tekemään tarpeeni. Tulen myös toimeen kissojen kanssa, en välitä niistä juurikaan vaan koen paremmaksi vältellä noita naukupalloja.
Olen rauhallinen ihmisten seurassa ja tunnun pitävän lapsista. En hypi heitä päin vaan osaan olla hienosti pienten ihmisten lähettyvillä. Ulkona jänikset kiinnostavat minua hurjasti ja mieleni tekisi lähteä perään, mutta olen niin leimaantunut hoitajaani että tulen kyllä takaisin kutsusta. Uuden omistajan on kuitenkin hyvä huomioida riistaviettisyyteni. Yksi inhokki minulla kyllä on, nimittäin kynsienleikkuu! Sitä pitää kyllä vielä harjoitella, ja namien kanssa olemme päässeet hyvään alkuun.
Alkaisi olla jo meikä mummon aika päästä pois täältä kotihoitajan nurkista ja omaan kotiini. Lisättiin vielä pari tuoretta kuvaa kotihoidosta niin näette millainen helmi minusta on tullut. ♥
Tarhalla ollessani
Saavuin tänne Penkta Kojan isolle koiratarhalle lähelle Liettuan Kaunasta, kun minun ja kaverini Bugiksen omistaja kuoli. Pian kävi ilmi, etteivät muut perheenjäsenet kyenneet ruokkimaan meitä. Koiratarha antoi meille katon pään päälle ja murua rinnan alle, sekä lääketieteellistä hoitoa, mutta kotitaustaiselle koiralle paikka on kaikessa kakofoniassaan hämmentävä ja pelottavakin.
Olin todella onnekas, kun pääsin koiratarhalta pois takaisin kotiympäristöön liettualaisen kotihoitan luokse. Tästä matkani jatkui Suomeen. Yli 15 -tuntinen matka maanteitse oli stressaava, mutta olen selvinnyt koettelemuksista hienosti. Suomalainen kotihoitajani sanoi, että heti saavuttuani maan kamaralle painauduin oitis kotihoitajani kylkeen, torkuin ja havahduin vain silloin kuin rapsutukset loppuivat. Näin luottavaisin mielin alkoi matkani kohti loppuelämäni kotiini, uuteen alkuun.
Kuten tarhallakin, myös kotihoitajani on sitä mieltä, että olen Bukiksen tavoin luottavainen, rohkea ja aika vinkeä rouva. Rakastan ihmisten huomiota. Osaan ottaa huomiota ja hellyyttä mutkattomasti vastaan, mutta osaan myös rauhoittua omissa oloissani. Kuten arvata saattaa, vaikuttaa taustani ja oletettavasti puutteellinen ulkoilutusrytmini sisäsiisteyteeni, mutta minulla on selvästi halu ja taipumus kehittyä sisäsiistiksi.
Olen tullut hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta kotihoitajan nuoren vesselin kanssa olen toisinaan saattanut olla hieman varautunut. Olen kuitenkin sopeutuvainen koira. Rauhallinen koiraseura ei olisi pahitteeksi, mutta lähtökohtaisesti ihmisen läsnäolo ja hyväksyminen on minulle kaikki kaikessa.
Ai niin, se piti sanoa, että olen todella perso herkuille! Saattaa ottaa aikansa, ennen kuin ymmärrän, ettei tiskipöydän antimia tarvitse imuroida sisään selän käännyttyä. Se, että ymmärrän, että ruoka tulee säännöllisesti, siitä ei tarvitse tapella ja sitä on riittävästi, tekee minusta maailman onnellisimman koiran.
Minua voi tulla sovitusti tapaamaan Lahteen kotihoitopaikkani. Sovitaanko treffit vaikkapa lenkkipolulle?♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.