Olen saanut oman kodin 01.2026 ♥
Kuulumisia tarhalta 08.07.2025
Kuulkaapas kaverit, minulla on aivan mainioita uutisia! En ole enää sokea! Kyllä, totta se on! Minulle tehtiin jonkinlainen operaatio molempiin silmiini ja nyt vasen silmäni näkee 40-prosenttisesti. Olin jo oppinut pärjäämään sokeana, mutta nyt nautin siitä, että voin taas katsella maailmaa. Olen kyllä niin kiltti ja ystävällinen koira ja rakastan ihmisiä ihan valtavasti. Tulen mielelläni luokse kutsuttaessa ja kyhnytän jalkoja vasten saadakseni rapsuja.
Meitä kävi kesäkuussa täällä tarhalla katsomassa yksi vapaaehtoinen Suomesta ja hän ihastui minuun kovin. Olisi mahtavaa löytää se oma koti ja perhe. Oonhan mä jo varttuneemman puoleinen, mutta elän täysillä edelleen. Edes aiempi sokeuteni ei saanut mua hidastumaan. Joten nyt joku kainaloista kaipaavaa, tässä olisi niin mainio kaveri, ettei kannata ohittaa! ♥
Tarhalle tullessani..
Moikka!
Mun nimi on Margiukas ja tämä on mun tarina. Tai no – se versio, jonka minä muistan. Ja usko pois, se on parempi kuin mitä ihmiset kertoo.
Kaikki alkoi eräänä päivänä Biržain maaseudulla. Mä olin just ottamassa kunnon torkut puskan alla – kyllä, tiedän, että se kuulostaa vähän karulta, mutta hei, puskassa on yllättävän hyvä akustiikka, kun haluaa kuunnella lintuja ja omia ajatuksiaan. Sitten joku ihminen löysi mut. Ensin mä ajattelin että: ”No niin, nyt se puska meni pilalle.” Mutta onneksi se olikin hyvänhajuinen ihminen (niillä on eri tuoksu, usko pois). Pian olin jo auton kyydissä ja elämä lähti ihan uusille urille.
Olen siis sokea. Jep, en näe mitään. Mutta se ei ole ongelma. Mulla on kuono, korvat ja ennen kaikkea – loistava asenne. Mä osaan suunnistaa uudessa tilassa kuin ammattilainen. Osun ehkä välillä seinään, mutta hei, kuka ei muka? Mä teen sen tyylillä. Tässä mun nykyisessä paikassa – sellainen ”tilapäiskoti”, ihmiset sanoo – mut tunnetaan ilopillerinä. Mä herään iloisena, syön iloisena, ja kun joku sanoo ”tule tänne”, mä juoksen päin ääntä niin, että matto lähtee mukana. Elämä on juhla, jos vaan uskaltaa juhlia.
Mun terveys on vähän kuin vanhan auton – vaatii huoltoa. Mulla on herkkä henkitorvi, joten pannat on nou nou. Mutta hei, mulle sopii valjaat paremmin, näyttää siltä kuin olisin lähdössä patikkaretkelle 24/7. Ja kuulkaa, kohta mulla ehkä leikataan toisen silmän linssi! En tiedä, näenkö sen jälkeen mitään, mutta ei haittaa. Olisi kiva nähdä taas, mutta jos en näe, ei se estä mua elämästä kuin rocktähti.
Mä en ehkä näe maailmaa samalla tavalla kuin muut, mutta mä tunnen sen. Jokaisen rapsutuksen, jokaisen lempeän sanan, jokaisen uuden ystävän. Ja mä annan takaisin jokaisella hännän heilautuksella ja pusulla suoraan poskeen (tai nenään – joskus osun väärin).
Mä oon Margiukas. Sokea, mutta täynnä valoa. Ja jos kysyt multa, elämä on ihan paras, kunhan joku on vieressä ja ruokakuppi ei ole liian kaukana. Eiköhän siis aloiteta yhteinen elämä. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
