Kuulun yhteen yleisimmistä tarinoista Liettuassa, eli lapset ostivat minut vanhemmilleen. Sitten kun he eivät voineetkaan hallita nuorta ja energistä koiraa, luovuttivat he minut tarhalle, kun olin vain 10 kk:n ikäinen. Siitä on jo vuoden päivät, joten vihdoin olisi jo minunkin vuoroni päästä rakastavaan kotiin, varsinkin kun talvi tekee jo tuloaan.
Hoitajieni mielestä olen energiapommin määritelmä. Koska minussa on terrieriä, minun täytyy saada leikkiä, juosta ja sen lisäksi tarvitsen paljon huomiota. Kun olen nuori ja leikkisä, olen täällä tarhalla myös keksinyt keinot kuinka sitä saan. Aina kun joku tarhan hoitaja käyskentelee lähistöllä, juoksen ja puren (leikkisästi) pysäyttääkseni hänet, jotta hän ymmärtäisi leikkiä kanssani. Koska en osaa vielä osoittaa kiintymystäni muutoin, käytän suutani ja hampaitani tehdäkseni niin.
Asun muiden koirien kanssa, joista useimpien kanssa viihdyn oikein hyvin. Mutta joillekin energiani on yksinkertaisesti liikaa, koska käytän kaiken temppuarsenaalini saadakseni edes jonkun heistä leikkimään kanssani.
Eräs nuori perhe adoptoi minut, mutta palautti muutama päivä myöhemmin, kun purin leikkiessäni heidän 3-vuotiasta lastaan. En aikonut vahingoittaa häntä, vaan ainoastaan leikkiä. Olen nuorukainen, joka tarvitsee koulutusta ja ihmistä, jolla on kärsivällisyyttä opettaessaan minulle mikä on sallittua ja mikä ei. Täällä tarhalla olen kuin eksynyt pentu, jolla on vain liikaa energiaa, eikä tarpeeksi aktiviteetteja ja huomiota.
Sopisin parhaiten perheeseen, jossa ei ole kovin pieniä lapsia, ja jossa olisi aikaa leikkiä, juosta ja kouluttaa minua. Ihmisrakkaana haluaisin kuitenkin kovasti tuntea olevani rakastettu perheenjäsen, joka saa osallistua kaikkiin yhteisiin aktiveteetteihin. Löytyisikö uusi koti sinun luotasi? ♥