Olen saanut oman kodin 04.2020 ♥
Niin minut ja kaverini bongattiin Kaunasin lentokentältä. Siellä harhailin useita päiviä, kunnes ystävälliset tarhan ihmiset saivat ilmoituksen minusta ja kävi hakemassa tarhan suojiin. Omistajiamme etsittiin monta päivää, mutta tuloksetta.
En ole mahdollisesti koskaan asunut sisätiloissa, koska alkuun tarhan toimistokin oli tosi pelottava paikka liukkaine lattioineen ja muutenkin alku oli minulle todella stressaavaa. Nopeasti totuin kuitenkin uusiin juttuihin.
Luonteeltani olen rento ja rempseä kaveri, ehkä vähän höperökin nuoren pojan tavoin. Tulen kivasti juttuun muiden kanssa ja tykkään touhotella kaikkea hauskaa. Terveyteni tarhalla on ollut hyvä ja en sairastunut parvoonkaan, mihin kovin moni koira tarhalla aluksi sairastuu.
Haluan kovasti ihmisten huomiota ja on ihan supermahtavaa, jos pääsen pitkälle lenkille yhdessä ihmisten kanssa. Lapsiinkin olen päässyt trhalla tutustumaan ja olihan se kivaa, kun se pikkuihminen tarjosi minulle herkkuja minkä kerkesi. En toki osaa silti kertoa, miten yhteiselämä kotioloissa pikkuihmisten kanssa sujuisi.
Lisää uutisia
Minä muutin Suomeen omaan kotiin joulun alla 2019. Minulla on ihana omistaja ja koirakaveri, mutta elämämme ei ole ollut kovin helppoa. Kun omistajamme on kotona, on kaikki hyvin ja ei mitään ongelmia, no toki välillä vähän testailen mitä saan tehdä ja mitä en, kun tämä kotielämä on muutenkin niin erilaista kuin tarhalla ja lentokentällä oleilu.
Paha tilanne on, kun omistajamme lähtee kotoa. En osaa kertoa, onko minulla eroahdistusta vai mitä minulle tapahtuu, mutta alan pompottamaan kaveriani (tämä tyttönen on paljon pehmeämpi luonteinen kuin minä ja hieman ujokin). Olenkohan rakastunut häneen ja ”kiusaan” siksi? vai egoilenko, vai kärsinkö eroahdistuksesta ja kohdistan sen kaveriini? En osaa kertoa. Minut on kokeiltu yksin olon ajaksi laittaa pienempään tilaan, jos se rauhoittaisi minua ja että tyttö saisi olla rauhassa, mutta se saa minut vielä ahdistuneemmaksi ja alan tuhoamaan paikkoja.
Ikäväkseni joudun toteamaan, että minun on parempi saada koti, jossa olisi enemmän tilaa ja voisin pikkuhiljaa harjoitella yksin oloa. Koirakavereita minulla voi olla, mutta olisi ehkä parempi, ettei kaverini ole superujo tai sitten että omistajamme pystyy näyttämään minulle, miten heidän kanssa ollaan nätisti. Minussa ei ole mitään pahaa, mutta en tällä hetkellä tiedä, miten ollaan yksin ilman ei-sallittuja asioita.
Sovin myös ainoaksi koiraksi, mutta haluaisin silti tavata muita kavereita, koska rakastan leikkimistä ja painimista. Sisäsiistikin olen ollut jo alusta asti.
Toivon, että uusi koti löytyisi piankin, jotta voisin alkaa opetalla uutta elämääni.
