Joskus tarhalle tulee epäilyttävän lihavia tyttökoiria. Hurjan iso masu. Silloin tarhan työtekijät ryntäävät puhelimen kimppuun ja alkaa vimmattu soittelu. Kotihoitopaikka. Nopeasti, kotihoitopaikka tulevalle äitikoiralle ja hänen tuleville pikku pennuilleen. Tarha on huono paikka odottaville äideille ja pikkupennuille. Joka lattiapinnalla väijyy sinnikäs parvovirus, valmiina tappamaan pikkupennut. Meteli, stressi. Ei, ei, ei sopivaa äitikoiralle.
Minä tulin tarhalle tammikuussa kovin pulleana ja pääsin kotihoitoon ihanan naisen luokse, joka on tarhan yksi vakiohoitaja. Naisella on usein yli 10 koiraa ja parikin pentuetta kerralla hoidossa. Onneksi pennut löytävät kodin helposti heti luovutusikäisenä. Minun pennuilleni kävi vielä paremmin kuin keskivertoliettualaiselle tarhakoiralle, sillä minun pentuni saivat hienot EU-passit ja lähtivät Ruotsiin yhden eläinsuojeluyhdistyksen suojeluksessa.
Minä jäin kotihoitopaikan sohvalle nauttimaan elämästäni. Se, että masuni on yhäkin tosi iso, on toinen juttu. Laihdutuskuuri on minulle ikävä juttu ja vältän sitä miten vain voin. Menen syömään toisten koirien ruuat ja näinpä äitiyskilot eivät karise minnekään. Kotihoitaja stressaa minun epäonnistunutta dieettiä pikkuisen. Hänellä on niin paljon koiria hoidossa, että on melkein mahdotonta ruokkia kaikkia erikseen ja vahtia minun ahneuttani. Minulla on sellainen tunne, että kotihoitaja ei vaadi mitään muuta tulevalta uudelta adoptioperheeltäni kuin kyvyn saada minut pysymään dieetillä! Epistä.
Jättimäinen ruokahalu taitaa olla ainoa heikkouteni. Muuten kyllä hurmaan kaikki ympärilläni olevat ihmiset. Lenkeillä minua pidetään vapaana ja rakastan juosta lujaa, mutta en ikinä mene kauas pois ihmisen luota. Kunhan vain et kokeile tuota juttua Suomessa kotona. Koirakulttuuri on ihan erilainen Liettuassa ja koiria pidetään vapaana paljon enemmän kuin Suomessa.
Hoitajallani on lapsenlapsia ja olen pikkulasten kanssa tosi kiltisti. Täällä on kissojakin ja sitten ne kaikki koirat ja olen kaikkien kanssa ystävä. Siis koira ei voisi olla enemmän tottunut erilaisiin eläimiin ja ihmisiin kuin minä täällä hoitopaikassani. Vain hevoset, lehmät ja vuohet puuttuvat kuvioista.
Olen ollut täällä tammikuusta lähtien ja kotihoitaja sanoi, että nyt olisi aika pakata tavarat ja löytää ihkaoma, loppuelämän koti. Paras koti.