Olen pikkuruinen Matilda ja etsin itselleni omaa perhettä elämänkumppanini Dziungliksen kanssa. Olemme kotoisin pienestä kaupungista läheltä Kaunasia. Yhtenä kauniina kesäpäivänä me olimme tassutelleet erään asuintalon pihamaalle. Sen enempää ei tarhalla meidän taustoistamme tiedetä. Pihalla olleet lapset pitivät hyvää huolta meistä siihen asti, kunnes tarhan väki saapui hakemaan meitä. Ehkä juuri tästä syystä pidämme kovasti lapsista. Usein lapset juuri ruokkivat ja hoivaavat kulkukoiria, jotka aikuiset ovat hylänneet.
Talon pihalta tiemme vei Penkta Kojan tarhalle. Siellä olemme asustellut samassa häkissä siitä asti. Minulla on hieman surumielinen katse, naamassa on jo iän tuomaa harmautta. Kukaan ei tiedä mikä side välillämme on, mutta selvää on se että me kaksi kuulumme yhteen. Etsimmekkin kotia ainoastaan yhdessä, meitä ei voi erottaa. Rakastamme ihmisiä, mutta osaamme myös olla itseksemme. Sanoinko jo, että rakastamme lapsia? Tulevassa kodissamme voisi olla myös näitä pikkuotuksia, kunhan he osaavat myös antaa meille omaa tilaa halutessamme levätä.
Tarhallamme kävi lokakuun lopussa suuri joukko vapaaehtoisia Suomesta ja mekin pääsimme lenkkeilemään. Ulkoilutus on lähes täysin vapaaehtoisen harteilla, joten on meille koirille aina ilo, kun tänne tulee porukkaa meitä lenkittämään. Vaikka olen jo lähes seniori iässä, olen hyvin virkeä ja minä tyttö puuskutin eteenpäin kuin höyryveturi. Dziunglis on meistä se hieman rauhallisempi. Ikä ei nääs paina minua, vaan olen innokas ulkoilija edelleen. Osaan kulkea nätisti hihnassa, vaikka minä saatan hieman vetää alkuinnostuksissani. Maailmalla on vielä niin paljon tarjottavaa minulle.
Olen hyvin avoin,rohkea ja mieluusti tulen rapsuteltavaksi. Myös herkut maistuvat minulle tottakai. Lähden innoissani lenkille ja kävelen reippaasti, mutta kovin aktiiviseen kotiin en ehkä ole paras vaihtoehto.
Tiedän, että me seniorit emme ole se ykkös vaihtoehto adoptoitavissa, mutta jaksan silti uskoa sydämessäni, että siellä jossain on perhe, joka näkee meidät puuttuvana palasenaan. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.