Päivitys tilanteeseeni 3.7.2022
Tulin Suomeen jo syksyllä 2021, mutta valitettavasti yhteiselo omistajani kanssa ei sujunut, ja niinpä päädyin kotihoitoon Mäntsälään 27.6.2022 etsimään uutta kotia.
Olin edellisellä omistajallani hyvin varautunut ja asustelin lähinnä makuuhuoneen sängyllä. En antanut käsitellä itseäni, esim. kaulapannan tai hihnan laittoyrityksiin vastasin pelkonäykkimällä. Minulla olikin turvavaljaissa aina kiinni lyhyt hihnajatke, johon varsinaisen hihnan sai kiinni. Hakeuduin kuitenkin lähelle omistajaa, ja annoin silittääkin omilla ehdoillani. Ulkoilusta olen pitänyt todella paljon, ja osaankin kävellä nätisti hihnassa.
Nykyisen kotihoitajani huomioita:
Minulle sopisi kodiksi esim. rivitalo pienellä pihalla (entinen omistaja asui kerrostalossa), jossa olisi sopivan kokoinen sosiaalinen mutta rauhallinen koirakaveri. Tarvitsen uuden omistajan, jolla on koirakokemusta, rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä edetä hiljalleen, eikä koiran arkuuteen mukaan menemistä.
Haen varovasti vilkaisemalla kontaktia ulkoilujen yhteydessä, joka päivä yhä enemmän. Sisällä pyrin ajoittain seuraamaan mukana toiseen huoneeseen. Kun lyhyt hihna on kiinni valjaissa, helpottaa se huomattavasti normi hihnan kiinnittämistä. Alkuun hieman murahtelin näissä tilanteissa, mutta en enää. En ole pyrkinyt myöskään enää näykkimään.
Olen sisäsiisti – vaikka alussa muutaman kerran merkkailinkin uuden reviirini. Ruokahaluni on vielä huonohko.
Olen jo tässä lyhyessä ajassa hakeutunut nykyisen hoitajani viereen nukkumaan sekä muiden koirien läheisyyteen. Annan myös hieman jo silitellä vieressä makoillessa. Mutta siinä vaiheessa kun koen silittelyn liian ahdistavana, vaihdan paikkaa. Nukkuessa minulla on hoitajani mielestä hauska tapa haukahdella/vingahdella, eli näen unia. Tarvitsen siis paljon malttia ja aikaa sekä mieluusti sen koirakaverin, mutta ei lapsia.
Tulin aikoinani tarhalle huonoista oloista, kylästä, jossa oli 15 muutakin koiraa (Bozole, Beyra, Vino…). Kaikki me tästä samasta kylästä tulleet koirat olemme ujoja. Olen heistä kaikista ujoin, olen aina piilossa ja toisinaan myös murisen pelosta, koska en vielä luota ihmisiin. Hetken kuluttua aina kuitenkin rauhoitun.
Tarvitsen vain aikaa, mutta uskon, että sopeutuisin asumaan uudessa perheessä. Olen ystävällinen muita koiria kohtaan ja olen luonteeltani rauhallinen, hyvä poika. Mutta tarvitsen perheen, jolla on kokemusta tarhakoirien kasvattamisesta, jotta perhe osaa varautua mahdollisiin karkaamisyrityksiini. Olisi myös hyvä, että perheellä olisi kärsivällisyyttä totuttaa minut uuteen elämääni.
Kaikki me koirat, jotka tulimme samasta kylästä, olemme hyvin samanlaisia. Meillä kaikilla on vuotavat silmät, mikä johtuu siitä, että olemme eläneet huonoissa oloissa ja syöneet huonolaatuista ruokaa. Kuten näet kuvista, myös minulla on vuotavat silmät, mutta jos saisin uuden oman kodin ja paremmat elinolosuhteet, niin silmien vuotaminen paranisi.