Olin päätynyt isolle kunnalliselle tarhalle ja yksi tyttö adoptoi minut sieltä. Olin ihan paniikissa. Luuletko, että me koirat tiedetään, että tuo ihminen, joka hakee meidät turvallisesta häkistä ja alkaa kuljettaa jonnekin ties minne, on pelastanut meidät? Ei me sellaista tiedetä. Me mennään paniikkiin, kun tapahtuu jotain uutta ja erilaista.
Niinpä minä karkasin heti uudelta omistajaltani ja olin karkuteillä kokonaisen viikon, kunnes minut saatiin kiinni. Omistajani olivat siinä vaiheessa jo ihan kypsyneitä tällaiseen koiranomistamiseen ja kun minut saatiin kiinni, he halusivat viedä minut niin kauas kuin pippuri kasvaa, eli toiselle tarhalle. Ehkä heistä olisi ollut noloa palauttaa minua sille tarhalle, josta olivat ottaneet tai sillä tarhalle ei ollut enää tilaa minulle. Kuka tietää.
Tällaisia nämä paikalliset koiranomistajat ovat liian usein. Aika vaikea kuvitella, että suomalainen koiranomistaja hylkäisi koiransa tarhalle sen takia, että koira karkasi ensimmäisten päivien aikana. Etsiä ja yrittää ottaa kiinni koiraansa ja sitten, kun sen saa kiinni, niin viedä tarhalle?
Siksi etsin kotia Suomesta ja toivon, että perheeni ymmärtäisi, että pikkuinen tarhakoira voi olla aika stressissä ja peloissaan varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana. Kyllä se siitä.