Olen saanut oman kodin 07.2024 ♥
Elin yhdessä parhaan ystäväni Dipsiksen kanssa rauhallista elämää pienessä kylässä Liettuassa. Elämämme oli ihan kohtalaista ja meitä ei kohdeltu kaltoin, mutta emme myöskään kokeneet ja nähneet maailmaa. Lenkillä käymisestä ja normaalista lemmikin elämästä emme tienneet mitään. Ruokaa saimme ja olla ainakin osittain sisällä, mutta siinä kaikki.
Eräänä päivänä omistajamme, joka oli vanha rouva, kuoli ja muu suku ei meitä halunnut, niin päädyimme tarhalle. Se oli meille suuri järkytys. Olimme aivan kauhuissamme siellä metelissä ja uusien ihmisten ympäröimänä.
Minä menin aivan lukkoon ja yritin olla kuin minua ei olisikaan.
Kaikki puhuivat meille ystävällisesti ja hiljalleen aloimme rentoutua ja ottaa ruokaa ja rapsutuksia vastaan.
Kun olimme kaksi päivää olleet tarhalla, tuli sinne joukko suomalaisia ja he lupasivat meille, että pääsemme Suomeen. Emme tienneet yhtään mitä se tarkoitti, mutta niin he sanoivat. Siitä alkoi meidän matkavalmistelut.
Huhtikuussa saavuimme kotihoitopaikkaamme Suomeen.
Olimme tarhalla reipastuneet alkuajoista jo huimasti, mutta paljon oli vielä opeteltavaa.
Meitä oli vastassa hoitopaikassa kaksi muutakin pikkukoiraa ja kissa.
Meille oli rakennettu oma turvapaikka, mistä saimme rauhassa tutustua muihin perheen eläimiin ja ihmisiin. Parin viikon jälkeen kyllästyimme omaan paikkaamme ja halusimme olla siellä missä muutkin.
Tarhalla minä yritin puolustaa meitä kaikelta murisemalla ja näykkimällä, mutta kotihoidossa minusta tulikin se ujo tyttö. Ujostelin uusiin ihmisiin tutustumisessa ja katselin vähän kauempaa ja nuuskin salaa. Valjaat olivat ihan kauhistus ja en kyennyt yhtään kävelemään ne päällä saatika, että jokin remmi heilui siinä vieressä. Olen edistynyt lenkkeilyssä jo paljon, mutta alku on aina haastavaa ja jos hihna alkaa kiristyä menen lukkoon.
Rakastan ihmisten seuraa ja sylissä oloa. Seuraan meidän hoitajaa kokoajan minne hän vain meneekään ja välillä haluaisin pitää hänet kokonaan itselläni ja muut voisivat mennä pois. Saatan siis välillä olla hieman mustasukkainen. On kuitenkin kivaa, että perheessä on muitakin koiria ja perheen Muse-koiran kanssa nukun usein samassa pedissä.
Jos olen hoitajan sylissä ja joku muu ihminen yrittää tulla rapsuttamaan, niin silloin saatan näyttää hampaita ja varoitusnäykkäistä. Mutta jos olen maassa niin se ei ole ongelma. Mutta vieraita ihmisiä jännitän kyllä ja ahdistaa, jos tullaan tuosta noin vain rapsuttamaan. Tarvitsen aikaa tottua.
Vaikka meillä on täällä muita kavereita, niin Dipsis on minun paras ystäväni. Pihalla saatamme välillä kirmailla yhdessä ja hän pitää huolta minun naamapesuista.
Niin ja se kissa. Vaikka se on kaksi kertaa minun kokoinen, tykkään sitä välillä jahdata. Uskon kyllä, kun sanotaan ettei saa, mutta saatan silti välillä vähän kokeilla onneani.
Minulle olisi tärkeää että perhe ymmärtää Chihuahua-rotua, vaikka emme puhdasrotuisia ehkä olekaan, mutta olemme kuitenkin luonteeltamme hyvin heidän oloisia.
Minulla on juuri leikattu vasemmasta takajalasta patellaluksaatio ja olen nyt hyvää vauhtia kuntoutumassa, mutta oikeaa jalkaa tulee seurata. Samalla poistettiin myös hampaita ja todettiin meille pikkukoirille tyypillinen paradontiitti. On siis tärkeää, että ymmärrät meidän pikkukoirien juttuja.
Hartain toiveemme on löytää Dipsiksen kanssa yhteinen koti. ♥
P.S. osaan kerjätä todella hienosti. Nousen tuolia vasten, laitan pääni tassujeni väliin ja katson sinua syvälle silmiin!
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
