Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Meile nyk. Nida

12.3.2022

Olen ihan täynnä rakkautta ja etsin kontaktia ihmisestä.

Tultiin tänne tarhalle 4.12.2019 kaverini Rubikaksen kanssa. Kaikki arvailevat mitä sukua olemme toisillemme, kun olemme kuin kaksi marjaa. Minä olen vähän pienempi ja sirompi, olenhan tyttö. Voimme olla sisarukset tai sitten äiti ja poika. Ikähaarukka on sellainen, että vaikea sanoa. Ei nuoria, ei vanhoja koiria.

Omistajamme kuoli ja mökki ja koirankoppi vaihtui tarhan häkkiin. Olemme tarhan tyttöjen ilopillereitä ja päivän kohokohtia. Minun alkuperäinen nimeni oli Mile ja sitten eläinlääkärit antoivat minulle nimen Milka ja loppujen lopuksi minua kutsutaan täällä nimellä Meile, joka tarkoittaa rakkautta. Se nimi sopii minulle parhaiten.

Lisää uutisia

Minulla onni suosi, kun pääsin ystäväni Rubikaksen perheen luokse harjoittelemaan kotielämää.
On ihan mahtavaa olla oikeassa kodissa eikä tarhalla, vaikka se ei olekaan ihan helppoa ollut. Alku on ollut aika stressaavaa ja kaikki uudet äänet on ollut kummallisia ja kommentoin niitä herkästi.

Ihmisten huomio on ollut jotain suunnattoman ihanaa ja meillä tuleekin Rubikaksen kanssa välillä eripuraa asiasta, kun minä niin kovin haluaisin kaikki huomiot itselleni.
Lenkillä kuljen ihan kivasti jo ja ohitan muut koirat ja pyöräilijät nätisti katsellen.

Minulle ihannekoti olisi sellainen, missä olisin ainoa prinsessa tai sitten toisen tasapainoisen koiran kaverina, joka ei heti hätkähdä minun touhuistani. Perheen koirakokemus auttaisi myös minua, kun stressaan vielä uutta ympäristöä jonkin verran.