23.3.2022

Olen kiltti, rauhallinen, ystävällinen koira ja tulen toimeen muiden koirien kanssa.

20.11.2015 minut löydettiin sidottuna tarhan oveen. Olin NIIN peloissani. Kukaan ei tietenkään tiedä, mistä olin siihen tullut, mikä oli elämäni ennen tarhaa.

Olen juuri sopivan kokoinen kivaksi perhekoiraksi ja juuri sopivan ikäinen oppimaan vaikka mitä kivaa oikean perhekoiran elämästä.

Lisää uutisia

Olen vielä tarhalla, juhuu, missä on uusi ihana perheeni? Tarvitsen perhettä enemmän kuin ruokaa, vettä, ilmaa, olen 200 %:sesti ihmisen koira.
Olen reipastunut kovasti siitä, kun tarhalle tulin ja nykyään olen iloinen, leikkisä ja tietenkin herkkuja rakastava neiti. Häntäni vispaa kovaa vauhtia ja heiluttaisin sitä ihan 24/7, jos vain pääsisin oman ihanan perheen luokse.

Rakastatko sinäkin leluja ja leikkimistä? Ooh, niin minäkin! Leikitäänkö yhdessä?

Lisää uutisia

Meillä oli tyttöjen ilta ja juttelimme tarhan vapaaehtoisten kanssa kaikkia tyttöjen juttuja mm. pojista, mikä on ihanin shampoo, miten omia kynsiä voi vahvistaa, jos ne kovasti lohkeilevat, vähän lisää pojista ja kaikkea muuta hömppää.
Kuten kaikki tietää, menee jutustelu myös vakavammallekin puolelle ja… hmmm… niin no, puhuimme siitä, että miksi minulle ei löydy kotia?

Aihe on minulle kovin vaikea, koska rakastan ihmisiä ihan suunnattomasti, mutta siltikään omaa perhettä ei löydy! En ymmärrä miksi, vaikka olen täydellisen kokoinen, kauniskin, ystävällinen kaikille, tulen toimeen muiden koirien kanssa ja sopisin ihan millaiseen perheeseen vain. Mutta siltikään en löydä kotia.

Minua on valmisteltu täällä tarhalla niin, että olen valmis uuteen kotiin vaikka ihan heti!

En tarvitse prinsessalinnaa, en tarvitse silkkityynyä, tarvitsen vain rakastavan perheen, joka haluaa oikeasti juuri minut. Minut, joka heiluttaa häntää ain, kun näkee sinut, aina tulee halaamaan, on aina valmis kuuntelemaan ja jakamaan kanssasi ilot ja surut, joku joka ei koskaan hylkää.

En halua sääliä, haluan vilpitöntä rakkautta ja oman kodin.

Lisää uutisia

Minäpäs pääsin kotihoitoon täällä Liettuassa. Yhdistyksen Liettuan vastaava otti minut hoitoon, jotta pääsen tutustumaan normaaliin kotielämään.
Olin ihan innoissani asiasta, mutta sitten kun pääsimme perille ujous iski ja en halunnut millään mennä sisälle.

Ensimmäiset päivät asuin ulkona pihalla ja autotallin suojissa.
Pikkuhiljaa totuin tilanteeseen kyllä, kun perheen 2 koiraa ja toinen hoitokoira juoskentelivat ulos ja sisään, niin päätin minäkin sitten kokeilla.

On ollut ihan super ihanaa, kun saa olla koirien ja ihmisten kanssa koko ajan. Liisa on ihan paras ihminen ja halinkin häntä ihan koko ajan. Tykkään hirmusti leikkiä palloilla ja juosta pihalla muiden kanssa. Olen todella nöyrä ja kiltti ja Liisa saakin vääntää minut vaikka solmuun ja minä vain heilutan häntää. Perheen miehet ovat vähän pelottavampia ja katselinkin heitä alkuun hieman etäämmältä.

Parin viikon jälkeen olen uskaltautunut jo miehen seuraan ja olemmikin jo hyviä ystäviä ja menen välillä rapsutettavaksi ja kaikki vieraat naiset otan ilolla vastaan.
Perheen poika yrittä kovasti minua silittää ja pelästyin sitä. Menin nurkkaan ja aloin murista hänelle ja en vieläkään uskalla mennä hänen lähelleen.
Minun täytyy saada tutustua uusiin ihmisiin ihan rauhassa niin, ettei he oikeastaan välitä minusta ja voin mennä nuuskimaan sitten, kun minä olen siihen valmis.

Perheessä asuu myös säpäkkä terrieripoika, joka välillä yrittää minua vähän pomotella. Se on minusta ihan hauskaa, enkä oikeastaa lotkauta korvaanikaan asialle.

Minulla menee tällä hetkellä siis tosi hyvin täällä perhe-elämään tutustuessa.

Tässä vielä videoita täällä olostani. Ekalla videolla näkee kuinka ujo olin ensimmäiset päivät ja miten olenkin muuttunut sen jälkeen.