Omistajani oli maanviljelijä, joka toi minut tarhalle. Hän oli kyllästynyt siihen, että metsästin hänen kanojaan ja lampaitaan. Muistathan, että tämä syy on yksi yleisimpiä, minkä takia me maaseudun koirat joudumme tarhalle. Elämä yksin ketjun päässä tai pihan perässä tarhassa on kestämätöntä ja kun pääsemme vapaaksi, niin totta kai me jahtaamme jotain. Tai karkaamme.
Pet Rescue Finlandin edustaja käveleskeli tarhalla eikä voinut saada mielestään minun tummia, sielukkaita silmiäni, kun istuin ihan rauhassa häkissäni ensimmäisen viikon aikana. Muut koirat haukkuivat ja riehuivat ja yrittivät saada ihmisen huomiota, minä istuin. Yritin ymmärtää, mitä minulle oli tapahtunut, missä olin.
Nyt tarhalla on kulunut jo pari kuukautta ja olen yhä samanlainen herkkä, hellä, rauhallinen tyttönen. Maailma ja ihmiset eivät ole olleet minulle hyviä. Tarvitsen paljon kärsivällisyyttä ja hyviä kokemuksia.
Lempeät silmäni ja herkkä olemukseni on tehnyt minusta tarhan vapaaehtoisen lempikoiran. Aina, kun vain on mahdollista, me vietämme yhteistä aikaa tarhan uusilla ulkoaitauksilla ja opettelemme uusia temppuja ja leikimme yhdessä.
Olen ihan jättimäisen ahne ruualle ja se tekee kouluttamisestani melko helppoa.
Mieti tarkkaan, jaksatko ohjata polkuani rohkeammaksi ja onko sinulle koiran kanssa puuhaaminen ja harrastaminen, positiivisesti, sydämenasia.