Elämäni alkutaival kului pihavahtina kolkossa talossa. Ilmeisesti en onnistunut täyttämään odotusta pelottavana ja meluisana talonmiehenä ja näin pääsin koirien turvakotiin Penkta Kojan suureen koiratarhaan.
Minua on onnistanut jo kaksi kertaa tämän käänteentekevän hetken jälkeen, jolloin pitkäturkkinen, takkuinen ja pelokas koira katsoi autosta, kun kotitalo kaikkosi maisemasta. Olin onnekas, koska minun ei tarvinnut mennä meluisaan koiratarhaan, vaan pääsin kotihoitoon. Se oli kerrassaan hieno asia, sain nimittäin paljon sosiaalista itsevarmuutta ja koiranlukutaitoa paljon.
Toisen kerran minua onnisti, kun sain jo kutsun ihan oikeaan kotiin adoptioprosessini edettyä varausvaiheeseen asti. Pian kuitenkin huomattiin, että kummassakin takajalassani on synnynnäistä tai puutteellisen hoidon aiheuttamaa polvivaivaa, patellaluksaatiota, joka vaatii todennäköisesti leikkaushoitoa. Koti kerrostalossa ilman hissiä ei näin ollen ole minulle ihanteellinen paikka asua.
Patellaluksaatio tarkoittaa tilannetta, jossa polvilumpio (patella) irtoaa tai siirtyy pois normaalilta paikaltaan polvinivelessä. Hoidon tarve riippuu patellaluksaation asteesta ja oireiden vakavuudesta. Minun tapauksessani leikkaushoito on todennäköinen, näin arvelee ainakin liettualainen eläinlääkäri. Jalkani tullaan leikkaamaan täällä Liettuassa vielä tammikuussa, joten joudun vielä tovin odottamaan pääsylippuani Suomeen.
Nykyään olen mitä mainioin kotikoira. Rakastan kaikkia ihmisiä, olen ystävällinen lapsille ja tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Vaikka jalkani rajoittavat jossain määrin elämääni, on pääsy lämpimiin sisätiloihin tehnyt huomattavan parannuksen elämänlaatuuni. Koska olen viettänyt pienenä asti pienen pihamiehen elämää, tämä uusi elämäni kotihoitopailkassa on minulle aivan uusi kokemus.
Käyn töissä sijaisperheeni kanssa, ja asun kaupungissa. Olen jo tottunut moniin asioihin ja pidän sosiaalisesta elämästä. Olen leikkisä, ystävällinen ja söpö. En ole kovin aktiivinen, mutta jos joku tarjoaa leikkiseuraa, olen heti mukana. Kävelylenkille lähden aina mielelläni – sopeutuminen eri tilanteisiin on minulle helppoa.Olen nopea oppimaan ja luksaatiota lukuun ottamatta kliinisesti terveeksi todettu.
Kun on aika levätä, niin enemmän mielelläni makoilen omistajani kanssa jossain pehmeässä ja lämpimässä paikassa. Luulen, että sellainen pörröpeti olisi mieleeni. Olen kuullut, että siellä koirien ihmemaassa on sellaisia? Pääsisinköhän minäkin joskus kaivautumaan sellaiseen? ❤️
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.