Minä olen Migelis, super suloinen ja reipas touhottaja! Ihmiset sanovat, että minulla on ollut rankka alku elämälle. Minä en sitä enää ajattele, elämä on nyt ja minä rakastan joka hetkeä. Ennen kuin päädyin tarhalle, elin aivan yksin. Minut löydettiin vanhan maatilan takaa, ketjun päässä. Ketju oli niin lyhyt, että hädin tuskin pystyin liikkumaan. Kukaan ei nähnyt minua, eikä kukaan tullut. Etujalkani oli silloin jo rikki, vääntynyt ihan väärään suuntaan. Se sattui ja paljon.
Sitten eräänä päivänä joku näki minut. Minut pelastettiin. Veivät lääkäriin ja siellä minun jalkani korjattiin. Se piti ensin murtaa uudestaan ja siihen laitettiin metallilevy. Leikkauksen jälkeen minun piti olla ihan rauhassa. Se oli vaikeaa, koska minä olen iloinen ja energinen ja haluaisin aina mennä! Jalka parani, mutta pari vuotta myöhemmin se alkoi turvota. Lääkäri sanoi, että kehoni alkoi hylkiä metallilevyä, joten se poistettiin. Nyt siinä on iso arpi, muistutus menneestä, mutta minä en ole koskaan antanut sen estää minua.
Minä rakastan juosta. Kurvailen pihalla kavereiden kanssa, leikin leluilla, syön herkkuja – omenoita, kurkkuja, mitä vaan. Rakastan vettä ja pitkiä kävelyitä. Hihnassa osaan kulkea, portaat eivät haittaa ja autossakin matkustan hienosti. Olen iloinen, kiltti ja siisti sisällä. Lapset ovat minusta mukavia, mutta kissoista en oikein välitä, ne liikkuvat liian nopeasti ja minä vähän innostun liikaa.
Ystäväni ovat jo löytäneet koteja, jopa Suomeen asti. Lazdynas sai kodin tammikuussa ja Marlis syyskuussa. Minä odotan vielä. En ymmärrä miksi. Minussa ei ole mitään vikaa, olen vain odottanut, että joku huomaisi minutkin.
Kesäkuussa 2025 PRF-tiimi tuli tapaamaan minua. He sanoivat, että voisin olla hyvä ensimmäinen koira vaikka nuorelle parille. Se kuulosti kivalta. Kuvittelin jo, miten juoksen heidän kanssaan puistossa ja illalla nukun sohvalla heidän välissään.
Minä olen Migelis. Olen selviytyjä. Olen leikkisä. Olen ystävä. Ehkä minä vielä löydän ihmisen, joka näkee, kuka minä oikeasti olen: maailman paras koira, joka odottaa vain omaa kotiaan. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.