Kuulumisia kotihoidosta 28.01.2026
Moikku kaikki! Viimeisimmistä kuulumisistani on vierähtänyt tovi, joten nyt on todellakin aika päivitellä kuulumisiani.
Yhdessä tehty työ on tuottanut tulosta – yksinoloni ovat alkaneet helpottaa. En enää tee tarpeitani sisälle, enkä myöskään ole enää remontoinut ihmiseni tavaroita – ellei lasketa sitä postilaatikosta tupsahtavan postin lajittelua, josta kaikki lehdet eivät selviä ihan lukukelpoisina. Muutaman tunnin yksinoloista selviän jo aika hienosti. Nautin kuitenkin ihmiseni seurasta ja kaikenlaisesta tekemisestä hänen kanssaan.
Rutiininomaisesti suoritan iltalenkkien päätteeksi ennen nukkumaan menoa pienet iltavillit, kunnes nukahdan tyytyväisenä lataamaan loputtomia energiavarojani.
Hammastelut omaa ihmistä kohtaan ovat tosiaan loppuneet, mutta vieraiden sormet vaikuttavat erilaisella tavalla herkullisilta, joten niitä on ollut hauska hammastella. En pelkää vieraita, päinvastoin tykkään ihmisistä. Uudessa kodissa tulee varautua opettamaan minua suuntaamaan hammasteluenergiani muuhun sallitumpaan toimintaan.
Lumi on muuten maailman parhain asia mielestäni! Kun ensimmäiset lumet tulivat, kauhoin lunta kitaani niin paljon kuin sain. Nam, mitä herkkua! En meinaa pysyä pöksyissäni näillä säillä, joten hihnassa nätisti kävely välillä unohtuu. Joskus lumen seasta löytyy aarteita, kuten jäniksen jättämiä papanoita.
Edelleen reagoin vastaan tuleviin koiriin, kun haluaisin niin kovasti mennä hepuloimaan muiden kanssa. Tämä vaatii pitkäjänteistä työtä uudelta kodiltani.
Olen tähän mennessä asunut aika vilkkaalla alueella ja olen sitä mieltä, että soveltuisin paremmin rauhalliselle alueelle, mieluiten omakotitaloon tai rivitaloon. Olisi hyvä jos perheessäni olisi vähintään kaksi ihmistä, joilla on kokemusta tällaisesta nopeasti kiihtyvästä eroahdistukseen taipuvaisesta, mutta niin vilpittömän suurella sydämellä varustetusta pikku touhottajasta.
Nakkailehan adoptiohakemuksella, jos kiinnostuit! ♥
Kuulumisia kotihoidosta 31.07.2025
Heissulivei! Ajattelin päivitellä kuulumisia itsestäni, sillä minun on pikkuisen kehuttava itseäni.
Kuukaudessa olen ottanut pikkuisia töppöjalkaisen askelia muutamissa kotikoiran jutuissa. Lenkeillä olen oppinut toisinaan kävelemään ilman, että vetelen jatkuvasti hihnaa. Näitä tilanteita tapahtuu silloin, kun ympärilläni ei ole ärsykkeitä. Ymmärrän myös muutamia pyyntöjä, kuten ”istu” ja ”tänne päin”.
Muistatteko kun puhuin aikaisemmin siitä että napsin ulkoillessa maasta asioita? Olen oppinut sellaisen hassun tavan, että köpötellessäni nappaan keppejä mukaani mutusteltavaksi. Koolla ei ole väliä, olipa se sitten pikkuinen risu, taikka oksa isolla O:lla, se lähtee meikäläisen matkaan!
Ihmisiä rakastan edelleen ja tykkään kovasti hyppiä heitä vasten kun innostun. Sekään ei katso ihmisen kokoa, joten pikkulasten kanssa saa olla varovainen.
Yksinolot ovat edelleen haaste, mutta tarpeiden tekeminen sisätiloihin on jo vähentynyt. Mut hei, sekin on jo iso muutos näin lyhyessä ajassa. Osaan myös rauhoittua aloilleni, enkä koe jatkuvaa pakkomiellettä seurata ihmistäni joka paikkaan.
Hammastelu ihmistäni kohtaan on myöskin vähentynyt. Nykyään jos vahingossa nappaan ihmistäni esim. leikkiessä niin se tuntuu minustakin väärältä.
Pieniltä jutuiltahan nämä kuulostavat, mutta eikös sitä sanota että pienistä onnistumisista kannattaa iloita? ♥
Kuulumisia kotihoidosta 8.7.2025
Pääsin omaan kotiin tänne Suomeen muutama kuukausi sitten, mutta haasteideni vuoksi etsin nyt uutta kotia, josta löytyisi aikaa, kärsivällisyyttä ja osaamista opettaa minua pois hieman sopimattomista tavoistani.
Olen erittäin ihmisrakas paketti ja haluan olla siellä missä ihmisenikin on. Jos ihmiseni istustelee sohvalla, käperryn iholle kiinni nautiskelemaan läheisyydestä. Nukun myös sängyllä ihmiseni vieressä. Vieraista ihmisistä taas innostun niin, etten meinaa pysyä pöksyissäni, jolloin hypin heitä vasten. Olen toki pienikokoinen koira, mutta olen kuullut etteivät kaikki katso tuota piirrettä hyvällä. Minun kodissani ei kovin usein vaan vieraita ole käynyt, niin hyppimättömyyden harjoittelu on jäänyt kovin vähäiseksi.
Olen helposti motivoitavissa herkuilla. Peruskäskyjä osaan jonkin verran. Eläinlääkärissä käyntikään ei minua hetkauta, kunhan saan palkkioni ensin. Keitetty kana on suurinta herkkuani. Nam!
Ulos lähden niin innoissani, että puen melkein valjaat itse päälleni. Ulkona kaikki on niin mielenkiintoista. On paljon hajuja, ääniä ja nähtävää, että kaikki mikä kotona on opittua sattuu unohtumaan. Voi veljet ja silloin, kun näen toisen koiran, niin menen aivan tiloihin. Haluaisin niin kovasti toisten koirien luokse, josko heistä olisi painimaan meikäläisen kanssa.
Minulla on paheena näykkiä, kun haluan huomiota. En tee sitä ilkeyttäni, olen vain niin innokas ja se on ollut tapani kertoa, kun haluan jotain. En tiedä johtuuko tästä hampaiden käytöstä, mutta tykkään napsia maasta kaikkea mikä on syötäväksi soveltuvaa. Minun kanssani saa olla tarkkana ja nopea, kun olen tämmöinen salama, niin kaikki sujahtaa nopeasti suuhuni.
Ehkä suurin haasteeni kuitenkin tällä hetkellä on yksin jääminen. Koska haluan olla ihmiseni lähellä ja menossa mukana, niin minulle on vaikeaa, kun joudunkin viihdyttämään itse itseäni. Tarpeita olen tehnyt sisälle ja hammastelusta johtuen olen myös tuhonnut kodin irtaimistoja. En ole varma olisiko koirakaverista apua yksin jäämisissä, minulla kun ei ole muita kuin ihmiseni, niin en oikein tiedä, miten tulen toimeen kotioloissa toisten koirien kanssa.
Olen asustellut kerrostalossa ja olen oppinut kulkemaan rappusia namien avulla. Kerrostalon äänet eivät minua hetkauta, toki jos olen kierroksilla, niin silloin saatan käydä uhahtamassa ovella, mutta siinäpä se.
Minussa on työnsarkaa, mutta uskon, että osaavissa käsissä minusta saa upean rakettienergiaa pursuavan kumppanin. ♥
Tarhalla ollessani
Aina hyväntuulinen pikkuvekkuli Miksas täällä! Olen mitä suloisin nuori veijari, aina valmiina leikkiin ja kävelyille. Rakastan ihmisiä, lapsia ja muita koiria. Nuoren ikäni ja sopeutuvaisuuteni ansiosta voisin ottaa kämppikseksi myös kisun. Asuin entisessä elämässäni Kedainiain alueella, mutta omistajani menehdyttyä muutin tarhalle. Olin hänen rakas ystävänsä ja uskon hänen toivovan, että minulle löytyy yhtä rakastava koti myös tulevaisuudeksi. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.