Minulla oli ikioma ihminen, joka huolehti minusta. Hän oli jopa kastroinut minut, joka täällä Liettuassa tarkoittaa sitä, että hyvinvointiini on panostettu. Valitettavasti hän kuitenkin joutui pitemmäksi aikaa sairaalaan, eikä siten voinut enää huolehtia minusta. Niin päädyin tänne täyteen buukatulle Penkta Kojan tarhalle…
Ensimmäisinä päivinä en todellakaan ollut iloinen tullessani tänne, mutta nyt olen päättänyt sopeutua, ja alkanut leikkiä muiden koirien kanssa. Vaikken ole ollut tarhassa pitkään, hoitajani ihmettelevät sitä, että vaikutan todella rohkealta. Se puolestaan kertoo hyvästä itsetunnostani ja siitä, että olen aiemmin ollut rakastettu. Haluan todella huomiota ja tulla silitettäväksi. Silti olen edelleen ajoittain hieman eksyksissä, enkä ymmärrä miksi olen täällä, enkä kotona. Mutta löydän kyllä nopeasti yhteyden ihmiseen. Olen kiinnostunut ympäristöstä, mm. ohikulkevista ihmisistä, ja osaan käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla.
Toivon löytäväni uuden, ikioman ja rakastavan kodin, jonka hetki sitten menetin. Voisitko sinä tarjota sen minulle sieltä Suomesta ♥