Tarinani on aika tavallinen, sanoisin. Olen ollut mummon elävä ovikello, ketjukoira, koirankoppikoira ja aika yksinäinen sellainen. Nyt mummoani ei enää ole ja olen kaikille tarpeeton.
Minulla on oikeus nauttia vielä oikeasta koiranelämästä, mistä olen kuullut, ilman ovikellovelvoitetta ja ulkona asumista. Olen ihana taskukokoinen tappijalka.
Lisää uutisia
Kaikkea sitä voikin tapahtua!
Tanha pitäjä oli viemässä minua kastroitavaksi ja eläinlääkäri, kun otti minut vastaan hieman naurahti ja sanoi, että tätä kaveria ei voida kyllä kastroida! Sterilointi onnistuu kyllä…
Nauru raikasi eläinlääkäriasemalla ja niin siinä vain kävikin, että olinkin tyttö!