31.3.2022

Olen täynnä arpia, turkkini on takkuinen, silmäni surulliset.

Kauankohan olin ollut siellä puuvajassa? Olin vaan niin iloinen, että löysin suojaisan ja kuivan paikan, missä makoilla ihan hiljaa itsekseni. Olen paennut jostain ja löysin tämän paikan, josta sitten minut vietiin turvaan väliaikaiseen kotiin.


Olin tosi levoton autossa, mutta sitten rauhoituin ja päätin luottaa ihmiseen. Tällä kertaa luottamukseni ei mennyt hukkaan. Saan ruokaa ja rakkautta ja vähitellen minulle etsitään sitä ihan omaa rakastavaa kotia.