Lokakuussa 2020 tulee vuosi siitä, kun tulin tänne tarhalle. Minun tarhani on pieni ja kodinomainen. Meillä koirilla on kaikilla oma vapaaehtoinen, joka ulkoiluttaa meitä ja kouluttaa meitä. Pääsemme rannalle juoksemaan ja kaupungille kahvittelemaan.
Se on oikeasti ihan hurjan tärkeä juttu, varsinkin sellaisille koirille kuin minä. Minulla on nimittäin paljon mörköjä menneisyydestä. Vaikea miettiä mitä minulle on tapahtunut, mutta kun tulin tänne tarhalle niin pelkäsin omaa varjoanikin. Tulin tänne kunnalliselta tarhalta, jossa olin asunut ihan pentuiästä asti. Vaikutti jopa siltä, että minua olisi kohdeltu vähän ronskeilla otteilla edellisellä tarhallani. Sieltä kunnalliselta tarhalta tulee kuulemma paljon sellaisia elämään pettyneitä koiria kuin minä. Siksi tämä yksityinen tarha yrittää pelastaa meitä sieltä ja rakentaa luottamustamme maailmaan.
Vähitellen, askel askeleelta, rapsutusten ja rakkauden ja kehujen kautta, minusta on kuoriutunut ihan normaali koira. Ainoa juttu mitä välttelen, on hihnan laittaminen kiinni kaulapantaan. Eikös ole hassua? Väistelen vasempaan ja oikeaan, että kukaan ei pääsisi lähelle laittamaan hihnaa kiinni. Kun se sitten jollain konstilla onnistuu, olen ihan tyytyväinen ja valmis seikkailuihin.
En ole ikinä ja koskaan osoittanut mitään aggressiota ihmistä kohtaan, peloistani huolimatta. Olen kaiken lisäksi tosi fiksu tyttö. Arvaa mitä kerran tapahtui? Meidät vietiin ison lauman kanssa lautalla hienolle hiekkarannalle juoksemaan. Pääsin vapaaksi ja jotenkin juoksin liian kauaksi omasta hoitajastani. Liityin yhden toisen koiran seuraan ja yhdessä päätimme palata siihen paikkaan, josta olimme tulleet. Eikä pelkästään niin. Me jolkottelimme ihan itseksemme takaisin lautalle ja ajelimme sillä lautalla edes takaisin, kunnes porukat kiersi lenkin loppuun asti ja tuli lautalle takaisin kotimatkalle. Kyllä siinä riitti nauramista ihmisille, kun näki meidät siellä lautalla odottamassa!
Rakastan näitä tarhan ihmisiä ja olen aina ihan tosi iloinen, kun he tulevat tänne tarhalle aamuisin. Häntä heiluttaa ruumistani ja otan ihmisiä hellästi kiinni kädestä hampaillani. Se on tällä hetkellä ainoa paha tapani.
Tulen toimeen muiden koirien kanssa ja näytän aika välinpitämättömälle nähdessäni kissoja.
Siskoni Dolli on kanssa täällä sivuilla etsimässä omaa kotia.