Eipä täällä sivuille ole pitkään aikaan ollut Tautmilaksen tarhan koiria. Siihen on yksi selvä syy. Meidän tarha sijaitsee pääkaupungissa Vilnassa, vielä ihan vanhan kaupungin vieressä, niin siksi meitä koiria adoptoi tosi paljon paikalliset ihmiset. Silloin kun Pet Rescue Finland aloitti toimintansa täällä vuonna 2016, tilanne oli ihan eri. Me koirat vaan istuttiin häkeissä parikin vuotta ilman perheitä. Ne ihmiset sanoivat silloin, että suomalaiset toivat ihan uuden toivon tarhakoirille, koska ihan kaikki pääsi Suomeen asumaan, nuoret ja vanhat, pienet ja isot. Se oli uskomatonta aikaa. Sen jälkeen alkoi tapahtua ihmeitä ihan paikallisestikin. Paikalliset ihmiset alkoi tulla tarhalla etsimään itselleen ja perheelleen sitä parasta ystävää.
Sitten kun se sokea ja vanha Pjeras löysi kodin Vilnasta niin se oli kuin viimeinen tikki tähän onneen. Hurraa hipsterit! Vilnan nuoret ja ekologiset ja luontoa rakastavat nuoret alkoivat adoptoida tarhakoiria ja tekivät siitä muodikkaan jutun, hyvällä mielellä. Suomalaisia ei ole tarvittu meidän tarhalla näissä adoptiohommissa, vaan suomalaiset siirtyivät maaseudulle ja kaukaisempien tarhojen koiria auttamaan.
Olen aika mutkaton nuori koira, täynnä elämäniloa ja energiaa ja rakkautta.