Olen saanut nauttia nyt kotikoiran elämästä Suomessa kohta vuoden päivät, ja voi juku kun tämä onkin ollut ihanan ihmeellistä aikaa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni pystynyt laskemaan suojamuurejani alas ja minusta ujosta ja varautuneesta pallerosta onkin kuoriutunut mitä ihastuttavin pieni prinsessa.
Minä ja nykyinen omistajani olemme kuitenkin hieman ikävässä tilanteessa, sillä emäntäni elämäntilanne on äskettäin muuttunut yllättävällä tavalla, jonka seurauksena hän ei voi enää pitää minua. Olisinkin siis nyt uuden rakastavan kodin tarpeessa.
Kuten jo kerroinkin, olen reipastunut Liettuan ajoistani ihan huimasti täällä Suomessa. Edistymisestäni huolimatta uusien ihmisten tapaaminen ja vilkkaan liikenteen seassa kulkeminen ovat edelleen sellaisia tilanteita, joissa jännitän melko lailla ja tunnen oloni epämukavaksi. Nautin paljon enemmän rauhallisesta elinympäristöstä, ja tästä syystä minulle etsitäänkin kotia poissa kaupungin sykkeestä.
Olen ollut kuluneen vuoden aikana melkoisen tehokas suomen kielen opiskelija, sillä ymmärrän esimerkiksi hienosti käskyt ”paikka”, ”tule tänne” ja ”odottaa”. Suomen kielen opintojen lisäksi olen menestynyt erinomaisesti yksinolokoulutuksessa, sillä olen alle vuodessa oppinut olemaan yksin kokonaisia työpäiviä –ja vielä sisäsiististi! Muita hyödyllisiä taitoja, joita hanskaan kotikoiran tavoin jo oikein hienosti ovat mm. hihnassa kävely, valjaiden laitto, kylvyssä käynti ja hampaiden pesu.
Kuten huomaat, olen melko lailla täysin valmis kotikoira –enää puuttuisi vain se itse koti.
Saatatkin ehken pohtia, millaista kotia minulle sitten oikeastaan etsitään.
Ensimmäinen kriteeri tulevalle perheelleni on, että heidän täytyy ymmärtää minunlaiseni aremman koiran sielunelämää. On tärkeää, että minulle osataan antaa tilaa silloin kun sitä pyydän, ja on myös tärkeää osata tarjota minulle tukea, silloin kun sitä tarvitsen. Toinen kriteeri on, ettei tulevassa kodissani saisi olla lapsia. Tämä ei johdu siitä, ettenkö nauttisi pienten kätösten hennosta rapsutuksesta, vaan siitä, että pidän valitettavasti pienten lasten vauhdikkaita ja äänekkäitä leikkejä melko epäilyttävinä ja joskus jopa pelottavina. Kolmas edellytys on, että perheessäni tulisi olla melko rauhallinen arkirytmi. En välitä turhasta hössötyksestä, sillä se usein aiheuttaa minulle –hyvin tunnefiksulle koiralle– tarpeetonta stressiä.
Nykyisen omistajani mukaan voisin hyötyä paljon esimerkkiä antavasta reippaasta koira- tai kissakaverista. Olisi siis ihan huippu juttu, jos tulevassa kodissani minua olisi toivottamassa tervetulleeksi muutaman kaksijalkaisen lisäksi myös yksi nelitassuinen ystävä.
Jos uskot, että sinulla olisi tarjota minulle rakastava syli ja lämmin oma peti, niin ethän epäröi laittaa adoptiohakemusta tulemaan. ♥
21.3.2021
Minua ei millään saatu kiinni pitkään aikaan. Kuljeskelin kylillä kerjäämässä ruokaa ja ihmiset inhosivat minua. Sääliä, apua, rakkautta? Ei minulle. Minua potkittiin pois pihoilta, häädettiin kauemmas nälkäisenä ja viluisena. Vahinkopentuja? Kyllä, niitäkin.
Eräs mies alkoi ruokkia minua ja jäin hänen pihaansa. Vähitellen minut saatiin ruuan avulla houkuteltua sisärakennukseen. Sieltä eläinsuojelijoiden huomaan.
Etsin kärsivällistä perhettä, jolle ei haittaa, jos minusta ei ikinä tule maailman avointa ja reippainta koiraa. Perhettä, jonka luona voin tuntea oloni turvalliseksi sellaisena kuin olen.