Tulin tarhalle maaliskuun puolessa välissä, minut löydettiin pikkukylän laitamilta juoksentelemasta. Kulkurikoirat, kuten minä, kerätään talteen tosi nopsaa ja sitten yritetään etsiä omistajia. Useimmiten ei löydy. Todennäköisesti minulla oli omistajat. Olin ulkokoira, joko elin miten halusin siinä pihalla ja ulkoilutin itseäni tai minut oli sidottu ketjulla ulkorakennukseen ja lähdin karkuun.
Kotimaassani Liettuassa on ihan mustavalkoinen tilanne koiranomistajien suhteen. Kaupungeissa on jo superkoiranomistajia ja koirat asuvat kodin sisällä, syövät koiralle sopivaa ruokaa, lenkkeilevät ja nauttivat kaikista perheenjäsenille kuuluvista eduista. Maaseudulla koira on ulkoeläin, jotain kanaan verrattavaa, joka syö ruuantähteitä, perunankuoria, leipää ja ulkoiluttaa itseään ja ajatus koirasta sisätiloissa on ihmisille vastenmielinen ja outo. Tilanne on nopsaa muuttumassa ja hyvät koiranomistajat voittamassa.