Tulin tarhalle helmikuussa 2019, kun vihdoin viimeisetkin koirat pelastettiin sellaiselta pihalta, jossa me oltiin vain lisäännytty ja talon rouva ei tiennyt mitä meidän kanssa tekisi. Hän sulki meitä kaikenlaisiin ulkorakennuksiin ja sitoi puihin ja aitoihin kiinni. Rahaa ruokaankaan ei ollut.
Eläinsuojeluihmisten mielestä oli niin suloista, miten onnellinen olin saapuessani tarhalle. Katsoin ympärilleni ja ihastelin koirankoppia, sileää lautalattiaa ja aitauksen kokoa. Ehkä omaan sohvaan tottuneille kotikoirille tarhani olisi kauhistus, mutta minulle tarha oli ihan viiden tähden hotelli siihen verrattuna, miten olin asunut. Ruokaakin olen saanut vaikka kuinka!
Vähitellen kaikki me koiruudet löydetään omat kotimme ja sisaruksieni sopeutuminen on sujunut mainiosti. Luna on Suomessa ja Lana lähtee Suomeen kesällä 2019. Ehkä nyt olisi minun vuoro päästä omaan kotiin?