Päädyin tänne Penkta Kojan tarhalle, sillä jäin kodittomaksi entisten omistajieni kuoleman myötä.
Tarhan työntekijät kuvailevat minua todella energiseksi ja aktiiviseksi pojaksi, kuka on aina valmiina lähtemään ulos lenkkeilemään. Onkin kuulemma tärkeää, että tulevassa kodissani tykättäisiin ulkoilla paljon, jotta pääsen päivittäin purkamaan duracell-pupun energiani metsäpoluilla hölkötellen ja sammalmättäitä haistellen.
Yhteisten ulkoiluretkien lisäksi rakastan yli kaiken ihmisiltä saatavaa huomiota ja rakkautta. Painaudinkin jokaisen ystävällisen kasvon syliin aina tilanteen salliessa. Hellyydenkipeydestäni johtuen tarhan hoitajat kutsuvat minua oikeaksi tosielämän nallekarhuksi: Piristän lempeydelläni ja hyväntuulisuudellani apeammankin kulkijan päivää. Kokonaisuudessaan olenkin kuulemma kerrassaan valloittava nuori mies, kenen kultaakin arvokkaampi rakastava luonne ei jää keneltäkään huomaamatta.
Luonteeni ja tarhakäytökseni perusteella voisin soveltua melko monenlaiseen perheeseen. Voisin hyvin sopia kotiin, jossa saisin olla perheen ainoa silmäterä, mutta toisaalta voisin hyvin myös olla onnellinen kodissa, jossa minua olisi jo odottamassa yksi toinen kiva karvakorva. Aktiivisuusuustasoani miettien voisi olla hyvä, jos tulevassa kodissani olisi oma aidattu piha, mutta tämäkään tuskin olisi välttämätöntä, jos pääsisin muuten liikkumaan energiatasojani vastaavalla tasolla.
Miltä kuulostaa? Voisinko minä olla se Teidän perheenne puuttuva palanen? ♥