Synnyimme tarhalle, minä ja kaksi sisarustani. Äitikoirani tuotiin koirasuojaan maaseudulta sen jälkeen, kun omistajat huomasivat äitini odottavan pentuja.
Olin varttunut koko pienen ikäni meluisan tarhan häkissä, mutta uteliaan luonteeni vuoksi kokeilin kirjaimellisesti rajojani, kun tuuppasin häkin oven ihan vahingossa auki ja kävelin ulos. Joskus on hyvä olla ruskea ja rohkea, nimittäin tarhalla vieraillut suomalainen naishenkilö käveli juuri silloin häkkimme ohitse. Kappas vaan, olin ihan ensimmäisenä siinä mustien siskojeni joukosta tunkemassa näytille. Suomalainen oli niin vakuuttunut tästä tempuksestani, että nappasi minut syliinsä eikä sitten enää laittanutkaan takaisin häkkiin!
Niinpä minä matkustin hänen mukanansa kotihoitoon, sovin kuulemma hyvin joukkoon kun kotihoitopaikassa oli jo kaksi muuta minun ikäistä tyttökoiraa. Nupe ja Ela matkustivat jo omiin koteihinsa Suomeen, mutta minä tyttö- kulta pääsin matkaamaan edelleen ihananaan kotihoitopaikkaan Nurmijärvelle, jonne minua voi tulla tapaamaan. Toivon kuitenkin, että seuraava koti olisi se, jonne voisin jäädä. Tämä ramppaaminen nimittäin alkaa jo vähän rasittaa.
Sanoivat että minulla on lyhyet jalat ja iso ego. Tykkään autossa matkustamisesta enkä hätkähdä uusia paikkoja. Osaan myös kävellä hienosti hihnassa. Kotihoitajani mielestä kerrostalo ei haukkuherkkyyteni vuoksi ole paras asuinympäristö. Vaikka olen vasta 6 kuukautta osaan laittaa isommatkin koirat ruotuun. Minussa on siis luonnetta! Lähtökohtaisesti olen kuitenkin kaikkien kaveri ja tulen hyvin juttuun jopa kissojen kanssa.
Minun kanssani on vielä joinkin verran tekemistä, kun tämä maailma häkin ulkopuolella on niin kovin suuri ja ihmeellinen. Ihmettelen ohikulkijoita, isoja koiria, pyöriä, mutta olen samalla todella utelias ja rohkean avoin kaikkeen uuteen. Rakastan elämän iloja kaikkinensa; lelut ja luut ovat parhaita, mutta mitä eniten tarvitsen on ruokaa, rajoja ja rakkautta♥