Minun tarinani te kaikki tiedätte. Jos ette, niin tämä video kertoo kaiken. Pelastusoperaatio Nekku: https://www.facebook.com/PetRescueFinland/videos/483309828945435/
Olen nyt harjoitellut kotihoidossa sitä, millaista on olla rakastettu pikku koira. Seuraan hoitotätiä hiljaisesti häntä heiluen. Parasta maailmassa on, kun hoitotädillä on aikaa rapsutella kaulaa ja masua. En yhäkään tykkää, jos hän yrittää koskea takaosaani. Olen vähän varovainen.
Perheen muut jäsenet on mielestäni aika turhia. Kun hoitotäti on matkoilla, niin ne on kaikki ihan pulassa. En suostu menemään lähellekään niitä muita ihmisiä. Olen vaikka kaksi päivää pihalla enkä tule sisälle, jos hoitotäti ei ole kotona. Olen yhden ihmisen koira. Ehkä kahden. Riippuu kuitenkin vähän makkarapalojen määrästä ja laadusta.
Olen maailman paras lenkkikaveri. Kuljen hihnassa eteenpäin kuin höyryveturi nenä maassa hajujen perässä. En kuitenkaan vedä ollenkaan, vaan töpöttelen pikkujaloillani juuri sopivaa vauhtia. Joku metsästyskoira minussa on sisällä. Kun muut koirat juoksee ja riehuu, niin minä tyttö vain nuuskin.
Parasta maailmassa on pehmeä koiranpeti, jossa nukun yöni ihan hiljaa enkä edes pissaile mihinkään. Odotan rauhassa aamuun, kun porukka tulee alakertaan. Vaikka nukkuisivat kymmeneen, niin minäkin vain nautin ja köllöttelen.
Olen alkanut leikkiä kotihoidossa olevien pentujen kanssa ja olen jopa leikkinyt leluilla pari kertaa. Ihan outoja juttuja. Muuten olen sopeutunut tähän koiralaumaan mainiosti ja olen tosi kohtelias kissalle.
Sisäinen leijonani on löytynyt, kun olen nyt päässyt kotiutumaan ja voi hurja miten haukun kaikille vieraille ja lenkeillä polkupyöräilijöille ja lenkkeilijöille. Älä siis ikinä rakastu ruskeisiin silmiin, vaan muista aina, että koira kuin koira tarvitsee peruskoulutusta ja sosialisointia. Mistä minä voisin tietää, että joku iso mies joka tunkee talooni on hyvä? En tietenkään. Purisin niitä kaikkia nilkasta.
Hoitotädin mielestä minun perheeni saisi olla rauhallinen parin hengen talous ilman niitä pikkuihmisiä joita kutsutaan lapsiksi. En ole ikinä purrut ketään täällä hoidossa, mutta kyllä sellainenkin päivä tulee, jos joudun kovasti stressaamaan. Perhe, jossa olisi aikaa rapsutella minua ja jossa saisin rauhoittua kunnon päiväunille mukavan metsälenkin jälkeen.