Tosiaan, harvemmin näin hyväkuntoinen koira löytyy pihoilta harhailemasta. Upea turkki, kiiltävä, harjattu, hoidettu. Omistajani tulisivat varmaan pian hakemaan minut pois tarhalta.
Eksyin erään perheen pihalle syyskuussa ja koska heillä oli oma saksanpaimenkoira pihalla häkissä, niin he välittivät minun kohtalostani ja ottivat minut heti kiinni ja alkoivat etsiä omistajiani omakotitaloalueelta. Jalkatyö ei onnistanut, kukaan naapureista ei tunnistanut minua omakseen. Tulin siis tarhalle ja minusta laitettiin kaikki mahdolliset ilmoitukset.
Lain mukaan tarhan tulee odottaa kaksi viikkoa omistajan ilmestymistä, sitten koiralle voi alkaa etsiä omistajaa. Ihan heti ei tähänkään päästä, koska vastuullinen tarha, kuten minun tarhani on, ei ikinä anna eläimiä uusiin koteihin ennen rokotuksia, tunnistemerkintää ja sterilointia. Kotimaassani on niin paljon vahinkopentuja, että mitään riskejä ei oteta. Kun uusiin koteihin annetaan pentuja, niin tarha lupaa steriloida/kastroida pennun heti, kun pentu on tarpeeksi vanha ja iso leikkaukseen. Omistajat voivat tuoda koiransa tarhalle ja leikkaus tehdään ilmaiseksi.
No, nyt vähän harhailtiin pois itse asiasta eli minusta. Omistajiani ei löytynyt ja olen upea koira. Ei pelkoja, rohkea, ystävällinen luonne, avoin, rento. Liian hyvä kotimaan adoptioon, sanoivat tarhan työntekijät ja vinkkasivat minusta suomalaisille. Minunlaiseni saksanpaimenkoiramixit ovat liian usein ulkokoiria kotimaassani. Koira, joka on kasvatettu ja jalostettu ihmisen palvelijaksi ja parhaaksi ystäväksi joutuu elämään yksin pihan perällä. Ei kiitos.