Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Nina nyk. Ninni

17.3.2022

Olen iloinen ja huoleton nuori neiti.

Minä ja minun poikaystäväni juoksenneltiin pitkin Elektrenai-kaupungin katuja onnellisina ja huolettomina, niin kuin oikeat katukoirat. Meidän tarinaan kuuluu myös se, että oikea koirarankkuri otti meidät kiinni ja toi tarhalle.

Elämä täällä on ihan kivaa. Usein kodeista tarhalle tuodut koirat itkee ikävää ja stressaa meteliä, mutta me katukoirat nautitaan, kun ei ole kylmä ja saa joka päivä ruokaa. Katso, elämän onni on joskus ihan kiinni omista odotuksista.

Perheet, jotka adoptoivat meitä katukoiria/tarhakoiria, on kyllä aina ihan ymmällään miten nopsaa me totutaan luksuselämään. Moni meistä valloittaa sohvan ihan nanosekunnissa ja mököttää, jos meitä ei päästetä sängylle. Ruoka ei maita, ellei se ole ekologista höyrystettyä naudanfilettä. Ihmiset yrittää selittää meille, että me kuultiin miten ennen söit vanhaa valkoista leipää joka toinen viikko, tajuatko sitä pikku nirso karvapallo? Höps, minä sanon sitten sinulle. Lakkaisit ylikypsentämästä filettäni.

Tai sitten on sellaisia meikäläsiä, jotka ensimmäisen kuukauden aikana imuroi kaiken syötäväksi kelpaavan ja pääsee pöydille ja tyhjentää roskikset. Yksi kaveri kuulemma kiipesi rottingin päälle ja söi kattoa. No, sitä en varmaan tee, kun jalat on näin lyhyet. Muuten en voi luvata mitään millainen neiti minusta tulee kotioloissa. Mutta tylsää sinun elämäsi ei sitten ole, sen voin luvata.

Minusta voi löytyä myös vaikka mitä vanhoja vikoja ja tyhjennän lompakkosi ja säästötilisi eläinlääkärin vastaanotolla nopeammin kuin osaat sanoa MITÄÄÄ ja seuraavaksi sinulla ei ole varaa edes eläkepäivien lomamatkoihin, joista ehdit jo vähän haaveilla. Kaikesta tästä kerrotaan noissa tylsissä asiakirjoissa, joita sinun piti lukea ennen kuin ihastuit ruskeisiin silmiini.

Poikaystäväni löysi kodin, koska yleensä poikia adoptoidaan enemmän täällä kotimaassani. Se johtuu vähän vanhanaikaisista käsityksistä siitä, että tyttökoirat on ongelma, kun ne saa aina pentuja. Ihmiset ei oikein tajua, että täältä tarhalta ei yksikään tyttökoira lähde maailmalle ilman sterilointia.

Selvisin lapsitestistäkin kivasti, kun tarhan pomo asuu melkein työpaikallaan ja hänen lapsensa usein hengailee toimistossa ja meitä koiria tuodaan sinne pois häkistä leikkimään ja namittelemaan. Ne lapset oli tosi kivoja. Ne antoi ihan tajuttoman paljon nameja meikäläiselle.

Että näin sitten, omaa kotia odotellessa, terveisin Nina.