Synnyin autiolle pihalle, jossa ehdin ensimmäiset kuukauteni olla kunnes jouduin tarhalle ja sain ensimmäiset kosketukseni ihmisten kanssa.
Tämä kaikki on minulle todella uutta ja pelottavaa ja kyhjötänkin häkissäni mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana.
Ihmiset juttelevat minulle mukavasti ja silittelevät, mutta en oikein ymmärrä, mitä se on ja pitääkö siitä iloita. Muut koirat ympärilläni ovat aina kovin innoissaan ihmisiä nähdessään, mutta minusta on parempi katsella vielä vähän sivusta.
Tarvitsen kovasti aikaa ja hellää opastusta, jotta oppisin lemmikin elämään ja uskaltaisin olla rennosti ja nauttia elämästä.