Eräänä päivänä meidän pihalle tuli eläinsuojeluyhdistyksen porukkaa hakemaan pois kaveriani. Kaveri oli siinä ketjussa kiinni pihalla ja kovasti nälkäinen. Minä sen sijaan sain juoksennella ympäri pihaa ja löysin välillä jotain syötävää.
Oli niin kivan oloisia ihmisiä, että ryömin ihan lähelle ja vähän kuin kerjäsin huomiota. Ne siinä sitten puhuivat ja pohtivat ja sanoivat, että ei ne voisi minua siihen pihalle jättää. Koirista ei kuulemma yhtään huolehdittu ja olin kuulemma aika kiva tyttö! Niinpäs lähdin tarhalle ja sieltä sellaisen mukavan nuoren tytön luokse asustelemaan oikeata kotia odotellessa.
Kävi minua ihan koirankouluttajakin tarkistamassa ja kehui nöyräksi, älykkääksi ja oppivaiseksi. Ihan hurjasti vikisen, jos en saa tarpeeksi ihmisen seuraa ja varsinkin kiinnyn yhteen ihmiseen kerrallaan oikein kunnolla.